- Linnut pirskatti istahtavat siihen sadekerääjänreunalle ja pruikkaavat tavaransa sinne suppilonpohjalle jonka jälkeen vesi ei enää pääse virtaamaan lusikoille asti sitten kun ne kikkareet ovat tarpeeksi kauan olleet siellä ja kuivuneet niin niitä ei meinaa saada irti kuin "piikkauskoneella" on sen verran kovaa tavaraa. 
Teutarin mies puhuu täyttä asiaa.
La Crossen sademittarissa on vielä mukana mukaan muovattu muoviristikko, jonka läpi vesi pääsee virtaamaan ilman kummallisempia ongelmia, mutta jonka tehtävänä on estää kaikenlaisia metsän pienempiä ölliäisiä kuitenkaan pääsemästä mittariin sisälle sitä kautta. Linnunjätösten jumittuessa ja kuivuessa ristikkoon, on tilanne sitten huomattavasti hankalampi, koska ristikon muodostamat "sektorit" ovat tolkuttoman pienet ja siten hankalat puhdistaa suunnilleen ilman painepesuria. FinWX Lohja-70A:n sademittarin ristikko oli yhdessä vaiheessa juuri edellämainitulla tavalla jumissa ja ainoa tapa saada se auki, oli käyttää pienoisruuvimeisseliä ja älyttömän määrän puhdistusaineella terästettyä vettä, että tukkeuma saatiin poistettua.
- Hämähäkit ne tallustaa lusikalta lusikalle jolloin kiikku aina keinahtaa ja vettä tulee sadeanturin mukaan vaikka taivaalla ei ole pilven hattaraa sitten ne tekevät pesänsä sinne kiikun keskiosassa olevaan koloon mistä niitä ei meinaa heti löytääkkään ja niiden poistamiseen tarvitaankin jo "liekinheitin". 
Tuota lusikalta lusikalle tallustamista ja siitä syntynyttä sadetta ei ole tapahtunut, mutta mittarin Reed-releen juotospinnalle on useastikin mennyt hämähäkki rakentamaan pesänsä, jolloin hämähäkki on toiminut itse luonnonmukaisena "Reed-releenä" ja sadetta on kertynyt. Toinen vastaava tapaus oli toissa vuodelta, kun otin sademittarin alas, kun se ei ollut mitannut mitään, vaikka Teutarin mittari oli mitannut kymmeniä millejä vesisadetta. Avasin kopan ja luvassa oli sydämen tahdin uudelleensynkronointi, kun sademittarin kopan sisäpinnalta minua tuijotti äkäisen näköinen metsähämähäkki ja arviolta useita kymmeniä, noin millimetrin läpimitaltaan olevia mustia pisteitä, joilla oli myös jalat. Koko sademittarin nurkassa asustanut kööri sai maistaa pitkävartisen grillisytyttimen tulta pieninä annoksina. Ne, jotka selvisivät tulesta, joutuivat ensin hukkumiskuoleman kouriin, kun pesin mittarin sisäpinnan puhdistusaineella terästetyllä vedellä ja jos siellä vielä joku oli hengissä, teki myrkky (Puutarha-Raid) tehtävänsä.
Toinen hämähäkinpesä löytyi Teutarin kuvailemasta kohdasta, eli sademittarin kiikun akselin vierestä. Siellä naapurustonsa hävitystä seuraillut hämähäkki oli syyllinen siihen, ettei sadetta mitattu, sillä hämähäkki oli käytännössä vanginnut alhaalla olevan lapion ala-asentoon eikä kertynyt vesimäärä kyennyt laskemaan ylhäällä olevaa lapiota alas. Grillisytytin hävitti sekä verkot, että hämähäkin itsensä.
Nyt sademittari Mk.II on asennettu Lohja-70A:lle. Sitä ei ole käsitelty Raidilla, koska uskon, että nyt eivät hämähäkit sisällä juurikaan juhli. Aika sen tosin näyttää oliko tuo onnistunut, vai pitääkö etsiä sademittarista lisää sisäänpääsyjä. Olen lukenut jostain, että koipallojen tunkemista sademittarin sisuksiin suositellaan, sillä se pitää kuulemma myös hämähäkit poissa. Itse en ole testannut, kun koipalloja en ole osannut hakea mistään (niistä kun ei oiken ole urbaanissa ympäristössä riesaa).
