FinWX:n ylläpitäjä nimellisessä tienhaarassa

[J.Jäntti]

Kuten osa FinWX:n käyttäjistä on saattanut huomata ja osa jopa kokeakin, ovat lähes kaikki ylläpidolliset toimet sivustolla ja aktiivisuuteni foorumilla ollut kohdaltani hidasta ja ajoittain pysähdellyt kokonaankin.
Osa tarkkasilmäisistä operaattoreista oli saattanut havaita myös, että FinWX Lohja-15 (Gruotila) katosi suunnilleen yhtä nopeasti kuin ilmestyikin. Osa teistä on saattanut myös tehdä havainnon, että Henkka (weatherc) on ylennetty tämän foorumin korkeimmalle jakkaralle, jonka vuoksi hänellä on ollut ylläpitäjän "tähdet" nimensä alla.

On aika julkistaa syy tälle kaikelle: Avioero.
Vaimo pudotti eropommin syliini ilmoittamalla Skypessä asiasta 09.02.2014 myöhäisiltana. 10.02.2014 sain avioerohakemuksen nenäni eteen allekirjoitettavaksi ja 12.02.2014 Lohjan käräjäoikeus löi tiimalasin pöytään hiekkaa valuttamaan - harkinta-aika oli alkanut. Talo jouduttiin laittamaan myyntiin (ja on sitä yhä, kiitos huonon yleisen taloustilanteen) ja Elokuun 12. päivä harkinta-aika päättyy.

Koska harkinta-aika on mennyt vääjäämätöntä loppua odotellessa ja elän ns. 11. hetkeä asian tiimoilta, olen kulkenut risteyskohtaan, enkä tiedä kumman suunnan ottaa.
Kerrottakoon hieman taustaa lyhyesti: Ennen naimisiinmenoamme vaimo vaihtoi äitinsä sukunimen isänsä sukunimeksi. Koska hän oli jo muutoksen tehnyt, ei ajatus minun sukunimestäni miellyttänyt. Minä taas puolestaan en omasta sukunimestäni juurikaan välittänyt, joten ajatuksena oli, että sukunimen vaihto avioliiton sinetiksi voisi olla hyväkin siirto. Ajatus nimenmuutoksesta ei ollut vaikeaa, sillä taustalla oli suuri kunnioitus ja arvostus tulevaa appiukkoa kohtaan ja tahto kantaa kyseistä sukunimeä ylpeänä, vastineeksi siitä, kuinka hän minut oli ottanut vastaan ja hyväksynyt osaksi perhettä. Piti tyttärensä päätöstä pelleilynä ja ilmaisi asian tyttärelleen, joka vastavuoroisesti katkaisi kaiken yhteydenpidon täysin ja (omien sanojensa mukaan) lopullisesti.

Olen siis nyt tienhaarassa: Toisessa kyltissä lukee Jäntti, toisessa Laiho.
Valinta ei ole yhtään helppo, sillä molemmissa valinnoissa on positiiviset, neutraalit ja negatiiviset puolensa, kaikilla erilainen painoarvo toisiinsa nähden mutta täydellisessä tasapainossa kun niitä vertaa keskenään.

Vaihtoehto 1: Jäntti
+ Kyseessä on vanha sukunimeni. Sillä on pitkä historia ja sillä nimellä minut tunnettiin 33 vuotta.
+ Kaikki lapsuuden ajan ystäväni ja läheiset kaverit tuntevat minut Jänttinä.
± Osa netissä olevista käyttäjätunnuksistani on jollain tavalla sidoksissa Jäntti-sukunimeeni.
- Sukulaiset isäni puolelta. Pääsin heistä irti muuttamalla sukunimeni.
- Kukaan nykyisellä työpaikallani ei tunne minua Jänttinä. Vanhalla työpaikallani minut tunnettiin molemmilla.
- Mittava ja rahaa syövä paperisota vaihdattaa kaikki dokumentaatio itsestäni. Työpaikalla kerrannaisvaikutus olisi vielä suurempi.
- Pitäisi oppia taas esittelemään itsensä Juha Jänttinä. Nimi tuntuu tällä hetkellä vähän keksityn oloiselta.

Vaihtoehto 2: Laiho
+ Olen jollain tavalla kiintynyt tähän sukunimeen. Tunnen itseni tällä nimellä ja esittäytyminen on helppoa.
+ Minut tunnetaan tällä ja vain tällä nimellä työpaikallani.
+ Olen läpinäkyvä isän puolen sukulaisilleni nimen avulla.
+ Mitään vaihdettavaa omiin dokumentteihini ei tulisi.
± Osa netissä olevista käyttäjätunnuksistani ja profiileista on jollain tavalla sidoksissa tähän sukunimeen.
- Tuleva ex-vaimo. Hänellä on sama sukunimi ja tämän nimen jättäminen muistuttaisi hänestä aina jossain määrin.
- Appiukko. Hän pyysi minua pitämään Laiho-sukunimen. Kunnioitus häntä kohtaan on yhä suuri ja olen otettu, että hän yhä haluaa minun kantavan tätä sukunimeä, tilanteesta huolimatta. Tämä kuitenkin vaikeuttaa minun päätöksentekokykyäni huomattavasti.

Itse en kykene päättämään tällä hetkellä lainkaan, kumman tien otan. Olen kysynyt asiaa muutamilta minua läheiseltä ihmiseltä ja hieman epätavallisesti, olen aloittanut suuntaa-antavan mielipidekyselyn täällä. Laitoin tämän kyselyn esille, sillä ns. tilanteen ulkopuolelta asiaa katsovat saattavat nähdä asioiden painoarvot eri tavalla ja/tai heillä voi olla omakohtaista kokemusta asiasta.

Haluan huomauttaa jo etukäteen, etten ole asettamassa ketään teistä lopullisen päätöksentekijän asemaan. Teidän tehtäväksi tulee halutessanne vain ilmaista mielipiteenne asiaan. Kysymyshän tässä on ensisijaisesti eri näkökulmien tarkastelu ennen kuin päätös pitää tehdä.

Jos olette sitä mieltä, ettette halua ns. sotkeutua tähän vyyhtiin millään, voitte ohittaa tämän huoletta. Sanktioita siitä ei seuraa.

Tämä äänestys on voimassa 13.08.2014 saakka. Äänestystulos julkistetaan järjestelmän toimesta automaattisesti kun aika on tullut täyteen.
Kiitos etukäteen mielipiteestänne. Arvostan sitä erittäin paljon.

[yka]

Tietenkään en osaa sanoa mitään varmaa mielipidettäni nimiasiassa. Toimin työssä ollessani 22 vuotta oikeusaputehtävissä ja arvioin sinä aikana hoitaneeni 500-800 avioeroasiaa. Monenlaisia tapauksia on niin ollen nähty. Tullessani mukaan tähän säätouhuun olit Jäntti ja oikeastaan Jänttinä olen sinua pitänyt, vaikka nimi sittemmin muuttuikin. Arvelen, että kantaani voisi vaikuttaa tuo historia enemmän kuin tämän hetken olosuhteet, joten aika varovainen tulee kannanotoissaan olla. Nimihistoriaasihan en paremmin tunne, mutta kuvittelen, että "omaa sukua" olet Jäntti. Jos et Laihoa koe enää kovin luontevaksi tunne, niin olisin Jäntin kannalla, vaikkakin kovin varoen. Nimenmuutos saattaisi tosin rakentaa jonkinlaista seinää sinun ja appiukon välille. Kannattaisiko hänen kanssaan keskustella?

En tiedä onko teillä lapsia, mutta omaisuutta ainakin lienee. Näistä asioista voisi olla viisasta ottaa yhteyttä paikalliseen asianajotehtäviä hoitavaan henkilöön. Kun olet työssä käyvä henkilö, on luultavaa että ainakaan korvauksetonta oikeusapua ei taida olla tarjona.
yka

[Naruskan Ukka Matinpoika]

Olet näimmä perusteellisesti jo pohtinut nimiasiaasi, koska olet ynnännyt plussat ja miinukset oikein julkisesti luettavaksi. Ukallakaan ei ole tarkoitusta sinua ohjailla ja antaa yhtä vastausta, mutta jotain ajatuksia voinen näkyville tänne laittaa. Toinen vaihtoehto olisi tietenkin tyytyä vain äänestämään, joskaan sitä en pidä tässä asiassa tärkeänä, koska tulos ei vaikuttane kuin suuntaa antavasti tulevaan päätökseesi. Jos sitäkään.

Tässä seassa on joitain erittelemättömiä hajahavaintoja nykyiseltä vihityltä vaimoltani, joka antoi kirjoitukselleni naisnäkökulmaa. En laita näkyviin, mikä tuli häneltä ja mikä on omaani. Hän on kuitenkin kerran elämässään vaihtanut alkuperäisen sukunimensä avioliiton kautta puolisonsa sukunimeksi, koska se oli maan tapa 1970 -luvulla. Ja ennenkin sitä.

Sinullahan on itse asiassa kertomiesi vaihtoehtojen lisäksi kolmaskin vaihtoehto, eli voit halutessasi jättää taaksesi molemmat aiemmat nimesi ja aloittaa puhtaalta pöydältä. Oletan sinun kuitenkin päätyvän jompaan kumpaan jo käyttämääsi sukunimeen.

Minäkin olen tuntenut sinut alussa nimellä Juha Jäntti. Nimenvaihdoksesi jälkeen minulla oli itse asiassa vaikea muistaa uutta nimeäsi Laiho. Vielä vähän myöhemmin ei aina tullut mieleeni se, mikä nykyinen oikea nimesi oikein on. Tämä sekoilu vuorostaan on oman muistipääni ongelma. Välttääkseni Laihon ja Jäntin sotkemisen, otin omavaltaisesti puhuttelunimeksesi täällä foorumilla Päällikkö. Se on minusta jämerä puhuttelunimi sivustovastaavalle.

En sinuna ajattelisi nimiasiaa kustannuskysymyksenä. Tärkeintä on se, että käyttämäsi nimi tuntuu sinusta itsestäsi parhaalta ja sopivimmalta. Vanha kallonkutistajan sääntö on, että ihmisen on poistettava jokapäiväisestä elämästään ne asiat, jotka palauttavat mieleen miinusmerkkisiä asioita. Tämä siivous alkaa esimerkiksi niin, että jos vanha kirjahyllyssä oleva valokuva aina hyllyn ohi kulkiessa aiheuttaa huonon muiston, on kuva parasta siirtää albumiin tai kirjahyllyn laatikkoon. Tämä tuntuu pikkuasialta, mutta ihmisen jakelukoneisto vaan saattuu olemaan sellainen, että sinne palautuu mitä ihmeellisimpien pikkuasioiden kautta mitä ihmeellisempiä muistikuvia. Hyviä, mutta valitettavasti myös pahoja. Ja pahoja tuntemuksia aiheuttavien asioiden tulisi mieluummin pysytellä koneistosta poissa. Jos tulee radiosta sopimaton kipale, niin laita se kiinni. Ja niin edelleen.

Nimi on asia, joka on käytössä päivittäin. Sen käyttämistä on vaikeaa välttää. Mahdotontakin. Siksi nimi kannattaisi valintamahdollisuuden kyseessä ollen valita niin, että sen aiheuttamat ajatusreaktiot olisivat vain plusmerkkisiä. Ei sellaista nimeä tietenkään sataprosenttisesti ole olemassakaan, koska aina tarttuu kakkaa rattaisiin elämän poluilta. Jos ei itsensä kautta, niin nimikaiman tai suvun kautta.

Olet sukupolvea, jolla on avioliittoa solmiessasi ollut mahdollisuus ottaa vaimosi sukunimi. Suomessa on aikain saatossa ollut miljoonia naisia, jotka ovat joutuneet tai saaneet ottaa tyttönimensä paikalle puolisonsa nimen. Enenevässä määrin on tapahtumassa niin, että nuoremmat sukupolvet harkitsevat nimiasiaansa oman identiteettinsä kannalta. Monet säilyttävät tätä kautta syntymän kautta saamansa nimen. Kokonaispakka on sekoamassa enempi ja vähempi myös kaikenkarvaisten avoliittojen ja muidenkin parisuhdevaihtoehtojen kautta. Kaikki eivät päädy naimisiin perinteisen kaavan mukaan, joten lapsia syntyy milloin minkäkin nimen alle. Loppuun asti taitaa säilyä vain henkilötunnus. Vai pysyyköhän sekään samana kaikissa tilanteissa, enpäs ole päivän tasalla tuossakaan.

Ihminen opitaan suhteellisen nopealla tahdilla tuntemaan käyttämällään nimellä. Työyhteisö oppii asian hyvin sukkelasti. Muistan yhden tytön aikanaan vaihtaneen etunimensä nimisarjastaan eriksi, millä nimellä häntä oli vuosia puhuteltu. Viikossa painui uusi käyttöön otettu nimi kaikkien mieleen. Ja jos joku muisti väärin, asiaa ei yhtä kertaa enempää tarvinnut oikaista. Sukunimen kanssa on ihan tai ainakin suunnilleen sama kaava. Pienempi vaihdoshan pelkän sukunimen vaihdos on kuin molempien, sekä etunimen ja sukunimen vaihtaminen. Ukkakaan ei tiennyt puolenkymmentä vuotta sitten puhuttelunimestään Ukka yhtään mitään. Nyt tottelen nimeä, puhutteleepa minua sillä tai omemmalla alkuperäisellä etunimelläni kuka tahansa. Sukunimi on ihan vertailukelpoinen tässä mielessä.

Lähipiirisi voi tässä asiassa ottaa huomioon, mutta viimekädessä sinun ei tarvitse heidän päänsä mukaisesti toimia ja heitä paaparoida. Kyse on henkilökohtaisesta vain sinun elämääsi vaikuttavasta asiasta, johon muiden olkoon tyytyminen. Välirikkoja voi yrittää vältellä etukäteiskeskusteluilla. Läheisiksi tuntuville ihmisille voi asiasta kertoa ja perustella valintojaan. Kaukaisemmille ihmisille mielestäni ei tarvitse. Aina voi sanoa haluavansa olla oman tiensä kulkija.

Lähipiirisi ihmiset osoittavat suuruutensa sillä, miten he kunnioittavat tekemääsi ratkaisua, olipa se mikä tahansa. Ratkaisusi kumman nimen puolelle tahansa ei muuta oikeiden ystäviesi suhtautumista sinuun. Ei myöskään oikeiden niiden sukulaisten, jotka ovat todellisia ystäviäsi, jotka edelleen katsovat sinut sukuun kuuluvaksi. Samalla tavalla minäkin olen sanonut parille henkilölle, joiden seurustelusuhde ja avioliittokin ovat kariutuneet eroasteelle omassa lähipiirissä. Kummallekin lasteni entiselle kumppanille olen sanonut, että tunnemme heidän edelleen kuuluvan kiintein sitein perheeseemme ja heillä ovat oikeudet meihin, kuten olisivat omia lapsiamme. Ratkaisu on ollut kummallekin ja meille vaimoni kanssa helppo ja kaikkia huojentava. Mehän emme ole kuin sivustakatsojia, koska vävyt ja miniäntekeleet ovat olleet parisuhteessa vain lapsiimme, eivät meihin.

Erot ovat jossain mielessä aina kipeitä. Rakkaus on siitä ihmeellinen asia, että se tulee ja menee. Sana sanoo, että rakkaus on ikuinen. Vääräleuka lisää, että kohteet vain vaihtelee. Eroja tulee miljoonista eri syistä. Harvoin kaksi ihmistä elää kymmeniä vuosia yhdessä onnen kukkuloilla ja ruusupuskissa. Kohtalo heittelee peliin milloin mitäkin. Erotilanteissa ja kaikissa elämäntilanteissa on vaakakupissa aina hyviä ja huonoja asioita. Vanha poliisiohje sanoo, että kaikkea käyttäytymistä on ymmärrettävä, vaikka ei sitä hyväksyisikään. Se on laajasti sanottu ja joskus vaikea elävässä elämässä toteuttaa kirjaimellisesti.

Mennyttä aikaa voi tutkiskella katsomaalla asioita silloin tällöin peräpeilistä. Päätä ei kannata pysyvästi kääntää taaksepäin, vaan on katsottava eteenpäin. Aika parantelee haavoja. Vaikeudet auttavat kestämään paremmin tulevia vaikeuksia, joita ihmisen elämässä vääjäämättä tulee. Aina ja iankaikkisesti.

Älä käytä liikaa aikaa nimiasian ratkaisemiseen. Omalle asialleen sokeutuu, sanotaan. Se kannattaa muistaa ratkaisuissa, eli tukihenkilöverkostoa kannattaa näissä asioissa kuunnella. Kaikilla meillä on sellainen jossain.

[Sanni]

Laiho, mä olen tosi pahoillani sun avioerosta. En tiedä yhtään, mitä siellä on taustalla, mutta silti. Meikäläinenkin on särkenyt sydämensä kaikenmaailman selkärangattomien nyhveröiden kanssa monta kertaa - kuten varmaan kaikki täällä -  ja se tuntuu todella vittumaiselta.

Sen mä vaan sanon, että jos mä menisin joskus vihille ja eroaisin, ottaisin ehdottomasti oman tyttönimeni takaisin. Ihan vain siksi, että jos mun nykyinen avokki olisi todella niin onneton nysvö ettei edes yhteen naiseen pysty kunnolla sitoutumaan, saisi mennä nimineen ja kamoineen niin kauas kuin pippuri kasvaa. Mun tyttönimi edustaa alun perin isoisääni, joka nuorena miehenä meni leskeytyneen isoäitini kanssa naimisiin ja otti hoitaakseen ja omalle nimelleen ison lauman lapsia. Hienompaa miestä on vaikea löytää, useistakin syistä. Mun mielestä toisen sukunimen ottaminen on kunnianosoitus toisen sukua kohtaan vaikka perinteet sille ovatkin tuiki erilaiset. Vaimo miehensä omaisuutena ja muuta shittiä. Pah.

Mullakin on oikeastaan se, että mä olen ollut tällä foorumilla, mitä, joku kuusi vuotta ja koko sen ajan mä olen ajatellut sua Jänttinä. Se nimi jotenkin kuuluu sulle mun mielestä.

Ja jos jotakuta ei sun päätökset miellytä, juoskoot jorpakkoon. Jos sä alat aina miettiä sitä mitä muut haluaa, sä et muuta teekään. Kumarra yhteen suuntaan ja pyllistä toiseen, niinhän se menee. Sinun nimesi on täysin oma asiasi ja se tuskin estää ketään juomasta aamukahviaan, lukemasta Hesariaan tai käymästä töissä. Normaali ihminen ei jää inkuttamaan noin pienten asioiden perään.

Mä tiedän työntäväni tapani mukaan nokkani asioihin jotka ei mulle kuulu, mutta mikä teille oikein tuli... Voin antaa naisnäkökulmaa tälle asialle tarvittaessa. Meitähän ei tunnetusti pysty yksikään järkevä mies ymmärtämään