Entisajan säähavaintovälineet

Aloittaja Naruskan Ukka Matinpoika, maanantai, 06.07.2009, 12:08

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

Naruskan Ukka Matinpoika

Miten säähavaintoja tehtiinkään, kun ei vielä ollut tätä nykytekniikkaa? Kovin ovat sähkökatkoksille sun muille häiriölle alttiita nämä tämän päivän välineet, kuten itsekin olen tuoreena säähavaintoaseman omistajana tullut puolessa vuodessa huomaamaan.

Jotta kaikki vanha tietous ei maan päältä pääsisi katoamaan esitän, että näille sääsivuille voitaisiin kerätä havaintovälineistöä, jota kansa käytti ennen kuin leivän päälle alettiin levittää flooraa.

Pienenä aloitusesimerkkinä esittelen ilmankosteuden ja ilmanpaineen ennustamiseen ja todentamiseen käytettyä laitetta nimeltään SÄÄTIKKU.

Säätikku on aito puhdas luonnontuote. Sen toiminta ei vaadi verkkovirtaa, eikä paristojakaan. Säätikku saadaan katkaisemalla nuoresta kuusesta sen latvaosasta pätkä puun runkoa, jossa on latvaoksia. Latvaoksista on ennen katkaisemista merkittävä yksi, jonka ilmansuunta osoittaa rungosta suoraan etelään. Paras katkaisuaika on kevään tai kevätkesän nila-aika, jolloin puusta helpoimmin irtoaa kuori. Kuusen runko-osaa katkaistaan "mittarioksan" molemmilta puolilta niin, että runkoa jää kymmenkunta senttiä puolelleen. Oksa kuoritaan aivan latvaansa asti katkaisematta ohuintakaan osaa siitä.

Mittari kiinnitetään ulos ikkunasta näkyvälle paikalle niin päin, että rungon latvaosa osoittaa alaspäin. Oksa pitää katsojalle näkyä suoraan sivulta. Kiinnitys tapahtuu pienillä nupinauloilla runko-osan ylä- ja alapäästä. Halkeamisen estämiseksi kiinnitysnauloille kannattaa porata esireiät.

Mittarin toimintaperiaate on yksinkertainen. Ilmanpaineen ja/tai ilmankosteuden ollessa matala tai alenemassa, oksaviisari liikkuu tai osoittaa alas. Nousevalla tai korkealla ilmapaineella/kosteudella oksaviisari nousee tai osoittaa ylös. Harjaatunut silmä erottaa yhdellä vilkaisulla mittarin liikkeet.

Kuvissa säätikku näkyy asennettuna Naruskan Retkeilymajan seinustalla. Minulla on mittarit molemmilla puolilla taloa, eli yksi mittari näkyy toimiston ikkunasta ja toinen talon vastakkaisella puolella keittiön ikkunasta. Mittarit voi uusia muutaman vuoden välein, joskaan niiden tummuminen vuosien saatossa ei vaikuta niiden toimintaan mitenkään.

Muistutettakoon, että puun latvan katkaiseminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin toisen maalla, eli mittari on katkaistava joko omasta kuusesta tai muussa tapauksessa on pyydettävä kuusen katkaisemiseen maanomistajan lupa.

Tällaista luonnonmittaria käytettiin ja käytetään ainakin Keski-Suomessa. Siitä en historiantuntemukseni perusteella pysty kertomaan, kuinka yleinen ja kuinka vanha tämä mittaustapa on. Mittari toimii ympärivuotisesti. Ihmeen tarkasti se myös ennakoi lähiajan säämuutoksia. Ei ehkä aivan niin reaaliaikaisesti kuin sähköiset vaikkapa digitaalinäyttöiset mittarit, mutta toisaalta silloinkin, kun sähköt ovat poikki tai paristot tyhjentyneet.


www.naruska.com

yka

Lainaus käyttäjältä: Naruskan Ukka - maanantai, 06.07.2009, 12:08
Miten säähavaintoja tehtiinkään, kun ei vielä ollut tätä nykytekniikkaa? Kovin ovat sähkökatkoksille sun muille häiriölle alttiita nämä tämän päivän välineet, kuten itsekin olen tuoreena säähavaintoaseman omistajana tullut puolessa vuodessa huomaamaan.

Jotta kaikki vanha tietous ei maan päältä pääsisi katoamaan esitän, että näille sääsivuille voitaisiin kerätä havaintovälineistöä, jota kansa käytti ennen kuin leivän päälle alettiin levittää flooraa.

Pienenä aloitusesimerkkinä esittelen ilmankosteuden ja ilmanpaineen ennustamiseen ja todentamiseen käytettyä laitetta nimeltään SÄÄTIKKU.

Säätikku on aito puhdas luonnontuote. Sen toiminta ei vaadi verkkovirtaa, eikä paristojakaan. Säätikku saadaan katkaisemalla nuoresta kuusesta sen latvaosasta pätkä puun runkoa, jossa on latvaoksia. Latvaoksista on ennen katkaisemista merkittävä yksi, jonka ilmansuunta osoittaa rungosta suoraan etelään. Paras katkaisuaika on kevään tai kevätkesän nila-aika, jolloin puusta helpoimmin irtoaa kuori. Kuusen runko-osaa katkaistaan "mittarioksan" molemmilta puolilta niin, että runkoa jää kymmenkunta senttiä puolelleen. Oksa kuoritaan aivan latvaansa asti katkaisematta ohuintakaan osaa siitä.

Mittari kiinnitetään ulos ikkunasta näkyvälle paikalle niin päin, että rungon latvaosa osoittaa alaspäin. Oksa pitää katsojalle näkyä suoraan sivulta. Kiinnitys tapahtuu pienillä nupinauloilla runko-osan ylä- ja alapäästä. Halkeamisen estämiseksi kiinnitysnauloille kannattaa porata esireiät.

Mittarin toimintaperiaate on yksinkertainen. Ilmanpaineen ja/tai ilmankosteuden ollessa matala tai alenemassa, oksaviisari liikkuu tai osoittaa alas. Nousevalla tai korkealla ilmapaineella/kosteudella oksaviisari nousee tai osoittaa ylös. Harjaatunut silmä erottaa yhdellä vilkaisulla mittarin liikkeet.

Kuvissa säätikku näkyy asennettuna Naruskan Retkeilymajan seinustalla. Minulla on mittarit molemmilla puolilla taloa, eli yksi mittari näkyy toimiston ikkunasta ja toinen talon vastakkaisella puolella keittiön ikkunasta. Mittarit voi uusia muutaman vuoden välein, joskaan niiden tummuminen vuosien saatossa ei vaikuta niiden toimintaan mitenkään.

Muistutettakoon, että puun latvan katkaiseminen ei kuulu jokamiehenoikeuksiin toisen maalla, eli mittari on katkaistava joko omasta kuusesta tai muussa tapauksessa on pyydettävä kuusen katkaisemiseen maanomistajan lupa.

Tällaista luonnonmittaria käytettiin ja käytetään ainakin Keski-Suomessa. Siitä en historiantuntemukseni perusteella pysty kertomaan, kuinka yleinen ja kuinka vanha tämä mittaustapa on. Mittari toimii ympärivuotisesti. Ihmeen tarkasti se myös ennakoi lähiajan säämuutoksia. Ei ehkä aivan niin reaaliaikaisesti kuin sähköiset vaikkapa digitaalinäyttöiset mittarit, mutta toisaalta silloinkin, kun sähköt ovat poikki tai paristot tyhjentyneet.



Hieno "laite". Muutamia kysymyksiä herää. Kerrot, että laite osoittaa joko ilmanpaineen alenemista/kosteuden vähenemistä tai ilmanpaineen nousua/kosteuden lisääntymistä. Kun mielestäni ilmanpaineen merkittävä aleneminen yleensä johtuu tekijöistä, joitka lisäävät ilmankosteutta ja päinvastoin, tuntuu selityksesi hiukan oudolta. Laite kyllä mielestäni varmaankin mittaa ilman kosteutta, muunkinlaisia kansanmittareita on olemassa, mutta eipä se taida ymmärtää mitään ilmanpaineen muutoksista. Puun sisäosien paine seuraa niin nopeasti ulkoilman painetta, ettei oksa taida ehtiä siihen mitenkään reagoimaan. Kalvoilmapuntarin kopan sisus on tyhjö tai ainakin siellä ilmanpaine on paljon pienempi kuin ulkopuolella. Sen vuoksi ilmanpaineen muuttuessa kalvo liikkuu ja sopiva välitys siirtää osoitinta. Puunoksassa ei oikein tämän tapaista prosessia voi tapahtua.
No, olipa tekniikka mitä hyvänsä, niin hauska vehje. Tavallinen kansa ei ole ehkä ollut niinkään kiinnostunut ilmapaineen muutoksesta kuin siitä, tulleeko sade vai pouta. Siihen tuo laite taitaa kyllä kelvata.
yka

Naruskan Ukka Matinpoika

Arvelinkin, että SÄÄTIKKU saattaa poikia kysymyksiä. Heti alkajaisiksi voin tunnustaa, että en ole esimerkiksi verrannut säätikun liikkeitä pidemmällä, enkä lyhyemmälläkään aikavälillä mihinkään säätilaan liittyvään tilastokäyrään. Siitä olen kuitenkin varma, että säätikku ei reagoi esimerkiksi päivittäiseen ilmankosteuden vaihteluun niin, että se liikkuisi ylös ja alas samalla tavalla pikavauhdilla kuin sähköinen mittauskalusto osoittaa.

Itse asiassa, kun säätikun olemusta alkaa miettimään hieman Havukka-ahon ajattelijan mallin mukaisesti, niin mieleen tulee useitakin aika erikoisiakin kysymyksiä, joihin vastaaminen edellyttäisi ainakin itseltäni lähes kokonaan puuttuvaa luonnontieteellistä tietämystä. Aloituskirjoituksessani itse asiassa säätikun reagointi mahdollisesti sekä ilmankosteuden että ilmanpaineen muutoksiin oli ehdollistettu ja/tai -sanoilla. Tämä siksi, kun en asiaa tiedä.

Kuusen voisi ajatella luonnossa elävänä ollessaan varautuvan oksistollaan pärjäämään eri vuodenaikoina erilaisissa luonto-olosuhteista kovimmista helteistä paukkuvimpiin pakkasiin, lumikuormaan, tuuleen, erilaiseen sateeseen ym. ym. Luonnossa se tekee sen elävänä puuna ja käyttäytyy, kuten kasvimaailmassa lähes kaikki muutkin kasvit, luonnon lyhyt- ja pitkäaikaisten tapahtumien ehdoilla.

Säätikku on kuollutta puuta. Lisäksi se näyttöasennossaan vanhan kansanperinteen mukaisesti on asennettu ylösalaisin, joten sen liikkeet tapahtuvat päinvastaiseen suuntaan kuin oksan ollessa elävänä elävässä puussa. Kun oksa lisäksi on kuorittu, puuttuvat siitä elävälle puulle elintärkeät uloimmat kerrokset kokonaan. Säätikku toimii seinällä ollessaan samalla tavalla vielä vuosienkin päästä asennuksesta, eli joku pysyvä ominaisuus puuhun jää, vaikka se onkin kuollut.

Tällaisen vanhan kansanperinteeseenkin liittyvän säähavaintovälineen olemuksen pohtiminen voi olla ihan sopivaa vastapainoa tälle nykyään niin kovin teknistyneelle säätilojen seuraamiselle. Selvittelen asiaa osaltani, mutta mukavaa olisi, jos säätikun liikkeille löytyisi näkökulmaa laajemmaltikin. Kärsämäen sääaseman Heikki lähetti kuvan "Sammakkomiehestä", joka on tullut tietoisuuteen sääennustajana. Hänenkin havaintovälineistöönsä näyttää kuuluvan säätikkuja, joita näyttäisi olevan useampiakin. Hyvin näyttävät olevan kalibroituja, kun yhtenevästi jotain sääilmiötä seinällä osoittavat.


www.naruska.com

yka

Lainaus käyttäjältä: Naruskan Ukka - keskiviikko, 08.07.2009, 09:55
Arvelinkin, että SÄÄTIKKU saattaa poikia kysymyksiä. Heti alkajaisiksi voin tunnustaa, että en ole esimerkiksi verrannut säätikun liikkeitä pidemmällä, enkä lyhyemmälläkään aikavälillä mihinkään säätilaan liittyvään tilastokäyrään. Siitä olen kuitenkin varma, että säätikku ei reagoi esimerkiksi päivittäiseen ilmankosteuden vaihteluun niin, että se liikkuisi ylös ja alas samalla tavalla pikavauhdilla kuin sähköinen mittauskalusto osoittaa.

Eihän säätikku tietenkään mikään varsinainen kosteusmittari ole, mutta kyllä se varmaankin voimakkaaseen ilmankosteuden muutokseen reagoi.

Lainaa
Itse asiassa, kun säätikun olemusta alkaa miettimään hieman Havukka-ahon ajattelijan mallin mukaisesti, niin mieleen tulee useitakin aika erikoisiakin kysymyksiä, joihin vastaaminen edellyttäisi ainakin itseltäni lähes kokonaan puuttuvaa luonnontieteellistä tietämystä. Aloituskirjoituksessani itse asiassa säätikun reagointi mahdollisesti sekä ilmankosteuden että ilmanpaineen muutoksiin oli ehdollistettu ja/tai -sanoilla. Tämä siksi, kun en asiaa tiedä.

En minäkään mikään biologi ole, mutta arvelen, etteivät biologit tiedä tämän tyyppisistä asioista senkään vertaa kuin kansanmiehet/naiset. Ei yliopistossa neuvota katselemaan kuusenoksien liikkeitä.

Lainaa
Kuusen voisi ajatella luonnossa elävänä ollessaan varautuvan oksistollaan pärjäämään eri vuodenaikoina erilaisissa luonto-olosuhteista kovimmista helteistä paukkuvimpiin pakkasiin, lumikuormaan, tuuleen, erilaiseen sateeseen ym. ym. Luonnossa se tekee sen elävänä puuna ja käyttäytyy, kuten kasvimaailmassa lähes kaikki muutkin kasvit, luonnon lyhyt- ja pitkäaikaisten tapahtumien ehdoilla.

Näinhän tuo on. Elävä kasvi kuitenkin toimii jonkin verran eri tavoin kuin kuollut puunoksa. Elävä kasvi imee juuriston kautta kosteutta, joka sitten kulkeutuu solukossa lehtiin/neulasiin ja haihtuu sitten ilmaan. Veden mukana tulevat ravinteet jäävät puuhun ja se kasvaa.

Lainaa
Säätikku on kuollutta puuta. Lisäksi se näyttöasennossaan vanhan kansanperinteen mukaisesti on asennettu ylösalaisin, joten sen liikkeet tapahtuvat päinvastaiseen suuntaan kuin oksan ollessa elävänä elävässä puussa. Kun oksa lisäksi on kuorittu, puuttuvat siitä elävälle puulle elintärkeät uloimmat kerrokset kokonaan. Säätikku toimii seinällä ollessaan samalla tavalla vielä vuosienkin päästä asennuksesta, eli joku pysyvä ominaisuus puuhun jää, vaikka se onkin kuollut.

Säätikku on todellakin kuollutta puuta. En usko elävän puun toimivan ihan samalla tavalla. Elävän puun solukko on veden täyttämä, siis se osa, joka ei ole kiinteää puuainetta. Kuolleessa kuusessa ei ole solukossa vettä. Ja juuri tämä seikka tekee mahdolliseksi sen, että oksa kääntyy ilman kosteudesta riippuen. Teoriani mukaan, joka EI ole tieteellisesti todistettu, puun oksan yläpuolen ja alapuolen rakenne ei ole aivan sama, puun tiheys oksan eri puolilla on erilainen, ja tästä johtuu, että oksa taipuu yläpuolelta eri tavoin kuin alapuolelta ilman kosteuden muuttuessa. Tästä teoriasta en mene takuuseen, mutta edellytän, että teoria osoitetaan vääräksi riittävällä varmuudella, jos siitä halutaan kiistellä. Miksi oksan ylä- ja alapuoli olisivat erilaisia? Siksi, että se kestäisi paremmin vesi- ja lumikuorman luonnossa seistessään. Kun puun tiheys oksan ylä- ja alapinnalla on erilainen, se taipuu kosteuden muuttuessa.

Lainaa
Tällaisen vanhan kansanperinteeseenkin liittyvän säähavaintovälineen olemuksen pohtiminen voi olla ihan sopivaa vastapainoa tälle nykyään niin kovin teknistyneelle säätilojen seuraamiselle. Selvittelen asiaa osaltani, mutta mukavaa olisi, jos säätikun liikkeille löytyisi näkökulmaa laajemmaltikin. Kärsämäen sääaseman Heikki lähetti kuvan "Sammakkomiehestä", joka on tullut tietoisuuteen sääennustajana. Hänenkin havaintovälineistöönsä näyttää kuuluvan säätikkuja, joita näyttäisi olevan useampiakin. Hyvin näyttävät olevan kalibroituja, kun yhtenevästi jotain sääilmiötä seinällä osoittavat.

Muitakin kansanomaislaitteita on aikojen kuluessa kehittynyt, enkä usko, että ne ihan tuulesta temmattuja voivat olla. Kosteusmittarit ja ilmapuntarit eivät tosin olleet nykylaitteiden tasoa. Ja olivathan aikaisemmat teknisetkin laitteet sinänsä ihan hyviä. Ajatellaan vaikkapa elohopeailmapuntaria. Sellaista vain ei taida kovinkaan monessa huushollissa enää olla, kun elohopean saanti kotikäyttöön on aika tavalla kiven takana. Elohopealämpömittaritkin alkavat olla jo museotavaraa.
yka