Kalibrointia ja ihmettelyä

Aloittaja miihkali, torstai, 29.11.2012, 09:00

« edellinen - seuraava »

0 Jäsenet ja 1 Vieras katselee tätä aihetta.

miihkali

http://en.wikipedia.org/wiki/Hygrometer

Linkistä löytyy vinkki eri suolaseoksien antamille kosteuksille. Tämä hyvä, jos haluaa oikein tutkia anturin käyttäytymistä eri kosteusprosenteissa. "Sikarilaatikkovinkkejä" on tälläkin sivustolla ja netissä niitä on enemmänkin.

Mitä tekee vanhempi sääharrastaja itutuksen yllättäessä? Se aloittaa laitteiden tarkistamisen ja kalibroinnin. Siispä tuumasta toimeen ja käteen varmaksi ja tarkaksi osottautunut mekaaninen kosteusmittari, joka soveltuu myös ulkokäyttöön. Aikaa touhuun on syytä varata koko päivä, jotta edes hiukan jyvälle pääsee antureiden antamista arvoista eli ovatko ne edes samalla tapetilla mekaanisen mittarin kanssa. Mittari on hitaan sorttinen lukemien keräyksessä, mutta tarkkuuteen voi sentään luottaa. Niinpä odotettavissa on sitten illan mittaan lieviä raivonpurkauksia, antureiden hylkäämisiä ynnä muuta mukavaa. Lämpötilamittauksia ei tällä kertaa suoriteta, vaan uskotaan kerralla kolmen anturin antamia lukemia, jotka heiluvat puolen asteen erolla. Riittävän tarkasti vanhemmalla sääharrastajalle.

Aikaa kuluu lukemien keräykseen, joten sitä voi käyttää myös toiseen puuhaan samalla kertaa. Sääharrastaja kaivaa keväällä sipanneen clasu-aseman anturin ja suorittaa sille obduktion. Anturin sisältä hän löytää tutuksi käyneen DCF-antennin epämääräisen asennustavan sekä viimekeväistä siitepölyä. Sormella kotelon pintaa sisäpintaa hipaisten jää selvästi näkyvä vana, joka kertoo pinnalle kertyneestä töhnästä. Töhnää ei siitepölyn lisäksi ole paksua kerrosta, mutta nähtävästi aivan riittävästi sotkeakseen lukemia keralla kosteuden. Varsinainen kosteussensori näyttää päälle päin olevan ok, mutta rakenteesta johtuen senkin kotelosta saattaa töhnää löytyä. Enempää ei tarvitse nähdä, ja aiemmin ajateltu saa vain uutta pontta. Hyvin hoidettuna kyseistä anturia on aika vaikea pitää, sillä sehän vaatisi säännöllistä putsausta paineilmalla, tai ehkäpä varovaisella imuroinnilla. Anturi ei ole tarkoitettu avattavaksi melkoisen tiukkojen koteloliimauksien takia. Voisi melkeinpä sanoa kertakäyttöanturiksi. Sen sijaan Clasun halpisvehkeen antureiden suunnittelussa on otettu huomioon tutkimusretkiä tekevät säätieteilijät. Anturin kotelo on kasassa ristipääruuveilla, jotka on helppo avata. Jopa niin helppo, että sormet syyhyävät koko ajan. Parempi on pitää kotelot sellaisenaan, varsinkin antureiden ollessa yllättävän tarkkoja ja "tasakäyntisiä".

Suolan kanssa aloitetaan sitten seuraavan kerran, kunhan tarvis siihen tulee. Tällä hetkellä tarkka kirjanpito ja mahdolliset epäilyttävät muutoshavainnot riittävät. Toivon mukaan antureiden toiminta jatkuu samanlaisena, mutta epäilen sitä syvästi. Tämä talvi saattaa jo olla liian pitkä aika, vaikka nyt pakkasen keskellä (-16C) anturit vain tekevät työtään ilman ongelmia..vielä.


veko

Mullakin on parhaillaan menossa kosteusmittarin kalibrointia. Tein suolatestin ja märkäpyyhe-testin. Molemmat antoivat järkevän oloisia tuloksia vieläpä kahdessa eri lämpötilassa (sisällä ja pihalla) ja mittari näytti 5 % tarkkuudella oikein. Sitten ajattelin vielä kokeilla kolmannen kalibrointipisteen eli silikageelia muovipussiin tavoitteena saada 0 % ilmankosteus. Jotain on nyt pielessä, koska kosteus näyttää muovipussissa silikageelin kanssa vielä vuorokauden jälkeenkin suurempaa lukemaa kuin sisäilmankosteus.... Eli mun silikageeli ei jostain syystä kuivata ilmaa vaan kosteuttaa :)

Tarttiskohan noi rakeet mikrottaa...?

miihkali

Luonnossa 0% suhteellisessa kosteudessa taitaa olla saavuttamaton. Arvelisin sinun kokeilevan silicageelillä jotain tosi tieteellistä, samalla kylläkin epäilen sen 0%:n saavuttamista tuolla konstilla.