Kuubalaisia ja kosteusmittareita

[miihkali]

Kevät on tunnetusti siivouksen ja tarkistamisen aikaa. Niin minullakin. Innostuin eilen kauniin ja tuulisen kevätpäivän kunniaksi tarkistamaan kaikki mahdolliset kosteusmittarit mitä vain löysin. Sikarilaatikkomiesten tempulla aloitin mekaanisesta kosteusmittarista. Sikarilaatikkomiesten temppu on pari ruokalusikallista suolaa kostutettuna parilla teelusikallisella vettä tiiviiseen astiaan ja sekaan se mittari. Kuuden tai kahdeksan tunnin odottelun jälkeen tasaisessa huoneen lämmössä boxista löytyy 75% kosteus. Löytyy kyllä aiemminkin, mutta ei kannata hötkyillä. Sitten vain tarvittaessa säätö mittarin pikkuruuvista ja siinähän se sitten on. Kotikonstein.

Näin tein ja ulkomittauksiin sopivan mekaanisen mittarin laitoin ikäänkuin antamaan sen tarkemman tiedon. Paikka kaikilla antureilla, paitsi Vegan, oli sama. En yllättynyt ollenkaan saadessani kahdentoista tunnin aikana mitä erilaisimpia lukemia. Heittoa oli suuntaan ja toiseen joko tehtaan antamissa rajoissa tai sitten rajojen ulkopuolella. Clasumalli sekä Oregon eivät olleet alkuunkaan kiinnostuneita koko seurannasta, vaan miettivät lukemiaan joskus pitkäänkin. TFA:n palikat olivat kohdallaan kummassakin anturissa eikä niiden toimintaa ole epäileminen tuulen, korkeuden tai lämpötilan takia. Koko homman tein itseäni rauhoittaakseni, sillä mahdollinen virheprosentti muistiin pantuna auttaa kummasti toimintaa tarkkaillessa.

Se tulos, että halvemman hintaluokan anturit ovat syvältä, pitää näköjään osin paikkansa. Melko virheettömiä lukemiakin saattaa tuurilla saada, mutta niihin lukemiin vaikuttaa moni asia. Tasaisuus yksinkertaisesti puuttuu. Näissä turapuolen antureissa ei ole myöskään mitään kalibrointimahdollisuuta eikä korjausta voi tehdä edes konsolista.

Digitaalisen mittarin asetan kakkosijalle mekaanisen jälkeen. Mekaanisen kanssa joutuu olemaan huolellinen, mutta sijoitettu raha ei ole loppujen lopuksi hirmuinen erä, vaikka sillä saa kevyesti viitisen kappaletta digitaalisia halpamittareita. Kyllähän digitaalisissa hyviäkin löytyy monelta valmistajalta, mutta niiden hinnat ovatkin sitten aivan pilvissä. Halvalla ei saa hyvää, kohtalaisen hyvän voi saada, mutta niitä maanantaikappaleita taitaa olla enemmän.

Eilinen päivä antoi lisää pontta siihen, että olen TFA:n fani. Laatu on tasaista verrattuna Oregoniin, joka on Kiinassa väsätty, mutta amerikkalaisen olemuksen omaava. Tällä romumäärällä, mikä kaapeista löytyy, ei jaksa uskoa olevansa aina sen huonon kappaleen ostaja. Sääharrastus ei yksinkertaisesti toimi kunnolla, jos joutuu kompuroimaan puutteiden ja pikkuvikojen seassa. Toisaalta on hiton hyvä aloittaa aivan ruohonjuurista, sillä laitetuntemus lisääntyy koko ajan mikäli voi myöhemmin sijoittaa hiukan parempaan. Vähän samanlaista kuin tietokoneiden kohdalla.

[J.Jäntti]

Sikarilaatikkomiesten temppu on pari ruokalusikallista suolaa kostutettuna parilla teelusikallisella vettä tiiviiseen astiaan ja sekaan se mittari. Kuuden tai kahdeksan tunnin odottelun jälkeen tasaisessa huoneen lämmössä boxista löytyy 75% kosteus. Löytyy kyllä aiemminkin, mutta ei kannata hötkyillä. Sitten vain tarvittaessa säätö mittarin pikkuruuvista ja siinähän se sitten on. Kotikonstein.

Erittäin hyvä vinkki. Kiitos miihkali!
Voisi ihan piruuttaan kokeilla, mitä Peet Bros-mittari sanoo kosteuslukemaksi, kun laitteisto on vielä tässä vaiheessa asentamatta uuteen paikkaan ja lojuu laatikossa odottamassa. Saa jonkinlaisen tuloksen, mistä lähteä varmistelemaan, että se on vähintään uskottavassa kunnossa.

Se tulos, että halvemman hintaluokan anturit ovat syvältä, pitää näköjään osin paikkansa. Melko virheettömiä lukemiakin saattaa tuurilla saada, mutta niihin lukemiin vaikuttaa moni asia. Tasaisuus yksinkertaisesti puuttuu. Näissä turapuolen antureissa ei ole myöskään mitään kalibrointimahdollisuuta eikä korjausta voi tehdä edes konsolista.

Se tieto, että halpa ei juurikaan laadukasta mittausta tarjoa oli odotettavissakin, mutta on hyvä, että joku sen testasi vielä. Ikävämpi juttu on se, että vaikka noita antureita saisi jollain kikkakuutosella säädettyä näyttämään oikeaa lukemaa, se voidaan saada 75% kohdalla näyttämään 75%, mutta entäpä sitä korkeammalla tai matalalla sitten?

Jos konsolista ei muutosta saa tehtyä niin sääasemaohjelmasta se voitaneen tehdä melko vähällä vaivalla, mutta silloinkin herää se kysymys siitä, saako silläkään kunnollisia tuloksia, jos sääasemaohjelmassa säädetään yhtä lukemaa (lukema ±xx%+tyylisesti), eikä liukuvaa lukemaa.

Eilinen päivä antoi lisää pontta siihen, että olen TFA:n fani. Laatu on tasaista verrattuna Oregoniin, joka on Kiinassa väsätty, mutta amerikkalaisen olemuksen omaava.

Sikäli, kun olen asioista selvillä, taitaa TFA olla samalla viivalla La Crossen kanssa. Molempien valmistajina on nimeämätön aasialaisvalmistaja, joka toimittaa La Crosselle ja TFA:lle valmiiksi kasatut laitteistot, jotka he sitten kasaavat oman näköisiksi laitteiksi myyntiä varten. Tähän pakkaan kuuluvat myös ulkoanturit.

Tämän suhteen TFA:n ja La Crossen antureiden pitäisi näyttää samaa lukemaa, jos ne molemmat laitetaan testiin.

[miihkali]

Lisään vielä, että sikarilaatikkomiesten temppuun kannattaa valita vaikkapa muovinen tiivis pakasterasia. Suola kostutetaan niin, ettei siitä tule aivan vetistä, vaan kostean kokkareista. Sitä en ala arvailemaan, mitä  suolakosteudessa olo tekee digitaalianturille, mutta luulisin ettei mitään. Aikahan on kuitenkin lyhyt ja kerran vuodessa tehty tarkistus tuskin pilaa anturia. Omat anturini ovat käyneet käsittelyn heti uutena ja antaneet omat lukemansa milloin mitenkin.

http://www.sikariseura.com/careofhumidor.html

TFA:n vimpaimet tehty itämailla? Niinpä tietenkin, missäpä muualla? Olen yrittänyt etsiä kaikenlaisia merkkejä itämaisuudesta purkamatta mitään, mutta kaikki pikkutekstitkin ovat viitanneet saksalaisuuteen. Eilen illalla epäilyksen siemen kuitenkin heräsi huomatessani, että käyttöohje oli painettu Kiinassa. Pitihän se arvata, ettei pelkkiä käyttöohjeita Kiinan painoon viedä, samalla tulee mukana muutakin.

TFA:n ja La Crossen veljeilystä on joitakin huomioita. Ovat ikäänkuin sattumalta jotkut mallit aivan samanlaisia. Siitä vain, jos pitävät laatua yllä.

[Argonex]

TFA:lta, LaCrosselta ja Technolineltä löytyy täysin identtiset laitteet ulkonäöllisesti, jopa antureiden mallimerkinnätkin on täysin samat, niin ja toki tuo heavy weather ohjelma. ainoa ero noissa vehkeissä tuntuu olevan se painettu teksti siinä konsolin reunassa, ja pinoinen värisävy.

[J.Jäntti]

Lisään vielä, että sikarilaatikkomiesten temppuun kannattaa valita vaikkapa muovinen tiivis pakasterasia. Suola kostutetaan niin, ettei siitä tule aivan vetistä, vaan kostean kokkareista. Sitä en ala arvailemaan, mitä  suolakosteudessa olo tekee digitaalianturille, mutta luulisin ettei mitään. Aikahan on kuitenkin lyhyt ja kerran vuodessa tehty tarkistus tuskin pilaa anturia. Omat anturini ovat käyneet käsittelyn heti uutena ja antaneet omat lukemansa milloin mitenkin.

Laatikkoon pitänee tehdä muutama muutos, jolla kaapelin varassa oleva laitteisto saadaan kertomaan mittauksiaan. Muutokset tosin pitävät olla sellaisia, että rasian tiiviys ei muutu, jotta lukema on varmasti oikea.

Itse en usko hetkeäkään, että suolakosteudessa olo elektroniikkalaitteita rikkoo, sillä kuten mainitsit, laite ei ole pitkää aikaa kyseisessä ympäristössä, eikä laitteen pinnalle tuossa ajassa kerry suolaa. Mahdollista on tosin se, että laitteen elinkaari tuosta käsittelystä voi lyhentyä, mutta todennäköisyys on vähäinen.

TFA:n vimpaimet tehty itämailla? Niinpä tietenkin, missäpä muualla? Olen yrittänyt etsiä kaikenlaisia merkkejä itämaisuudesta purkamatta mitään, mutta kaikki pikkutekstitkin ovat viitanneet saksalaisuuteen.

TFA:n ja La Crossen veljeilystä on joitakin huomioita. Ovat ikäänkuin sattumalta jotkut mallit aivan samanlaisia. Siitä vain, jos pitävät laatua yllä.

Tuo saksalaisuus on periaatteessa totta, sillä TFA on saksalainen merkki. Tämän vuoksi kaikki tiedot, jopa pienellä präntätyt, ovat saksaksi. La Crosse on enemmän USA:ssa ja Ranskassa myös suosittu sääasemamerkki ja myös enemmän tunnetumpi. Varsinaista veljeilyä La Crossen ja TFA:n välilä tuskin on, molemmat ovat vain laitteiston kustomoijia ja myyjiä. Laitteen todellista alkuperää ei ole mihinkään merkattu, edes konsolin piirilevyyn, mutta muistaakseni ainakin La Crosse mainosti sveitsiläistä alkuperää olevia antureita laatikossaan. Pidän todennäköisenä, että TFA:lla on samat anturit joten huonoista laitteista ei ole kyse. TFA:n ja La Crossen laitteiden eräissä piirteissä ja ominaisuuksissa on kuitenkin asioita, jotka olisivat voitu ajatella toisellakin tavalla tehtäviksi.

[miihkali]

Mikäli laiskuus yllättää, niin apua löytyy kalibrointiin.

http://www.squidoo.com/hygrometers

Tulee siinä suolalle varmaan hintaa.

[miihkali]

Jatkan vielä sen verran, että kerron päättäneeni mielestäni onnistuneesti koko kosteusanturisouvin, joka käsitti lopuksi vielä mahdollisten asennuspaikkojen tarkistamisen. Merkittävin asia oli, ettei anturia kannattanut kiinnittää suoraan kivitalon ulkoseinään ilman reilua tilaa anturin ja seinän väliin. Sain näet jopa 8-10% heittoa kahdella eri anturilla eli TFA:n sekä Oregonin, mikäli kiinnitin anturit ohjekirjan mukaan sellaisenaan. Hyvää paikkaa oli vaikea saada talosta ja tontilta, koska niitä ei yksinkertaisesti ole. Lopulta sellaisen kuitenkin löysin ja toivon vain, etteivät ilkivallantekijät osaa katsettaan antureihin. Katolla on yksi TFA, joka on myös osottautunut tarkimmaksi, vaikka paikan pitäisi olla taiteen sääntöjen mukaan kahden metrin korkeudella. Nyt sentään ollaan kaksikerroksisen talon katolla, mutta tuntuu pelaavan eli korkeus saattaa peittää mittausvirheen. Pari muuta löysivät siis paikkansa sääntöjen puitteissa, ja toiminnan seuraaminen on alkanut.

Sademittari on seuraava projekti, kipon nähtävästi saa mukavasti hyvään paikkaan jos vain yhteysongelmia ei tule. Tässäkin yritän pysyä ohjeissa. Kivaahan tämä loppujen lopuksi on, kunhan vain itse olisi tyytyväinen lopultakin.

[teutari]

Itänaapurinpoijaat käyttävät noiden tavallisten kosteumittareiden kalibroimiseen silikageeliä ja kosteaa rättiä.
Muovirasiaan silikageeliä, mittari sinne ja kansi päälle, odottelun jälkeen pitäisi kosteus näyttää 0% ja sama homma kostean rätin kanssa jolloin viisarin pitäisi näyttää 100%.
Ainakin noissa kiinalaisissa mittareissa on poikien testien mukaan kosteuden min./max. lukemissa aikamoista heittoa mutta lämpötila näyttää olevan mittareissa aika kohillaan.