Itsellä on ollut ensin Meteoscan W160 ja sen jälkeen OS WMR86 (viikon), mutta jo ennen WMR86:sta oli selvää että laadukkaamman sääaseman osto on edessä ennemmin tai myöhemmin ja nyt se oli sitten ennemmin. Laitteeksi tuli Davisin VP2 6152 näin aluksi, mutta tuohonkin lisäosien hankinta on edessä jossain vaiheessa.
Edellä pidemmän linjan harrastajat jo ovat mainineet sen ettei tuosta 300€:sta ole enää suuri kustannus investoida esim. VP2:een jota saa Suomea järkevimmillä hinnoilla eurooppalaisista verkkokaupoista. Itsellä on tulossa Echtshopista VP2:n dataloggeri ja jos homma hoituu niin kuin monet ovat täällä kehuneet, niin tuskin jää viimeiseksi tilaukseksi ko. paikasta.
Ainoa huono puoli tässä sää/sääasemaharrastuksessa on että siihen jää koukkuun, pahasti...
Tervetuloa mukaan foorumille, Leka!
Erittäin hyvän ja monipuolisen merkin olet ainakin tässä vaiheessa hankkinut ja koska täällä on useampi Davis-sääaseman omistaja käyttäjänä, uskon vakaasti, että täältä saat hyvin vastauksia kysymyksiisi sääasemaasi koskien, jos jokin mieltä askarruttaa.
Se on totta, että jos on mahdollisuus satsata hieman yli 300€, saa sellaisen sääaseman itselleen, että sen tarjoama tarkkuus pyyhkii halvemmilla sääasemilla pöytää ja laitteen elinkaari on jotain aivan toista maata.
Tuosta koukkuun jäännistä on varmasti kaikella kokemusta. Itselläni se lopulta manifestoi itsensä sääaiheisen sivuston ja foorumin perustamiselle ja loppu onkin historiaa.

Olen myös huomannut, että siinä, missä harrastukseen voi jäädä koukkuun, voi käydä myös niin, että astetta suurempi elämänvaiheen siirtymä voi aiheuttaa sen, että harrastus joutuu tappelemaan ajasta ja huomiosta. Omakohtainen kokemus tästä on itselläni siinä, että kun olin saanut sääaseman tilaan, jossa se toimi itsenäisesti, siihen ei tarvinnut yhtä paljon kiinnittää huomiota, mutta sitten tulikin elämän tilaisuus hankkia liki valmiiksi remontoitu oma koti ja lähtö vanhasta paikasta tuli ajankohtaiseksi. Sääasema ja salamatutka purettiin ja pakattiin laatikkoon sellaisella vannotuksella, että se sieltä laatikosta puretaan ensimmäisten joukossa ja asennetaan uuteen osoitteeseen mittaamaan uuden paikan sääsuureita.
Uusi paikka aiheuttikin rakenteellisia muutoksia ja koko sääaseman rakennusprojekti joutui suunnittelupöydälle. Kun se oli valmista, oltiin jo ukkoskauden päätteessä, mutta samalla talon yläkerran remontti ja työt puskivat päälle. Samalla tuli tilattua Saksasta saakka teleskooppimastoa sun muuta sääasemaa varten. Kun remontti oli ohi, talon muut ominaisuudet vaativat huomiota ja sääaseman rakennusprojektin aloitusta piti siirtää lisää. Lopulta kelit vetivät itsensä kylmäksi ja sateiseksi ja lopulta maakin jäätyi. Tässä vaiheessa oli selvää, että hommiin päästäisiin vasta sitten, kun lehdet ovat taas puissa. Samalla huomio siirtyi sääasemakaluston pitopaikkaan. Yksi huone talon kellarissa sopi loistavasti tähän tarkoitukseen, koska kaapelit voitiin vetää hienosti ilmastointiaukosta sisään, mutta tila vaatii vielä mm. sähköremonttia ja vanhojen romujen tyhjentämistä, reikien poraamista väliseinään tietoliikennekaapeleita varten, sekä tilan valmistamista talon tietoliikennejakamoksi. Remontti talossa yleisesti söi ison kakun olemassa olevista rahavarannoista ja ajasta ja sen vuoksi asioiden eteenpäin vienti on hidastunut sen vuoksi todella paljon. Se, jos jokin, ottaa kupoliin melkoisen armeliaasti. Rakkaus tähän harrastukseen ei kuitenkaan ole heikentynyt. Pitää vain olla kärsivällinen - sääasema saadaan kuitenkin ylös jossain vaiheessa. Aikaa on.