Monien lentovahinkojen oleellisena vaikuttajana ovat lennon kannalta huonot sääolosuhteet. Siinä mielessä aihe sivuaa tätäkin foorumia.
Sääolot ja inhimilliset virheet. Yllättävän usein nämä kuitenkin unohdetaan ja syyllinen on median mielestä itse kone.
Tuntui jotenkin oudolta, vakavasta tilanteesta huolimatta melkein huvittavalta, että Suomen viranomaiset julistivat heti vahingon tapahduttua, ettei tuollaisella koneella (Jakoljev) olisi saanut lentää Suomeen ilman erityislupaa.
Yleensä nämä ovat paremminkin median esiin kaivamia asioita, eivätkä välttämättä viranomaisten "mainostamia" asioita. Ja samalla tottakai unohtuu monesti se todellinen syy kieltoihin. Esimerkiksi monessa yhteydessä parjatun Tupolevin 154-mallinosalta muistetaan mainita "ei saa lentää EU:n alueella". Syyllinen löytyy kohtuullisessa osassa tapauksia melusta, ei sen kummallisemmasta. Sitäpaitsi tuon em koneen M-versiollahan saa lentää.
Mitä tuohon konetyyppiin tulee, niin jostainsyystä lehdistö tahtoo käyttää tuota J-alkuista muotoa. Jos koneesta tahtoo esimerkiksi jotain tietoja hakea, on Yakovlev Yak-42 parempi.
On kyllä selvää, että koneessa on paljon hallintalaitteiston puutteita verrattuna nykyisiin matkustajakoneisiin. Puutteet ovatkin merkittäviä, koska koneen ikä oli lehtitietojen mukaan vain 16 vuotta.
En oikein ymmärrä tuota jälkimmäistä lausetta.
Jokatapauksessa on itsestäänselvää tekniikan menevän eteenpäin ja sen myötä tulevan monenlaista uutta. Kokonaan oma lukunsa on kuitenkin se, vaikuttaako tämä tekniikan olemassaolo tai sen puuttuminen mitenkään esimerkiksi mainitsemasi kaltaiseen onnettomuuteen.
Lentokoneen ikänä tuollainen 16 vuotta ei ole vielä pitkä. Tosin tekniikka on huomattavasti vanhempaa, mikäli mitään modernisointeja ei ole tuotannon edetessä tehty. Ko konetyyppihän on ollut tuotannossa vuodesta 79 alkaen. Toisaalta siviili-ilmailussa ei ole varsinaisesti käsitettä "vanha kone" vaan lentokelpoisuus määritellään muilla kriteereillä.
Ja koska lehdistön "faktoihin" on syytä suhtautua aina varauksella, voi koneen iän ja historian tarkistaa vaikkapa tuolta:
http://www.airframes.org/reg/ra42434Mutta tuollaisella varustuksella lennettyjä matkustajakoneita Suomessa on ollut käytössä vielä melko hiljattain.
Tekniikka on hyvä apu monessa, muttei mitenkään välttämätön. Itse lentäminenhän perustuu samoihin fysiikan lakeihin, mitä aikasemminkin ja aikaisemmin lentäneet koneet pysyvät edelleen ilmassa. Ja tarpeen vaatiessa varustusta voidaan päivättää. Hyvä esimerkki on esimerkiksi DC-10 johon sai ohjaamopäivityksen. Sen jälkeen miehistöksi riitti kolmen sijaan kaksi ja ohjaamo oli käytännössä kuten MD-11-koneessa.
Ja jollei ajatella pelkästään varustusta, niin MD-11-kalusto on vasta rahtariksi muutettua lukuunottamatta poistunut Finnairin laivastosta. Syynä taloudellisuus, eikä niinkään muut seikat. Ensimmäinen valmistunut konehan luovutettiin nimenomaan Finnairille joulukuun alkupuolella 1990. Eli vuosissa tuo mainitun venäläiskoneen ikä ei ollut mitenkään mainittavan pitkä.
Mittareiden määrä lentäjän näkökentässä ja automatiikan runsas käyttö ovat johtaneet aikojen kuluessa melkoisiin ongelmiin. Aikaisemmat Airbus-mallit tottelivat niin orjallisesti mittareita, että lentäjät saattoivat joutua hyvin ymmälleen koneen käyttäytymisestä voimatta tehdä mitään koneen hallitsemattoman käytöksen vuoksi. Jotakin tällaista lienee sattunut ranskalaiskoneelle, joka taannoin putosi Atlantin valtamereen matkalla Etelä-Amerikasta Ranskaan.
AF:n lennon osaltahan ei ole olemassa mitään lopullista raporttia, mutta moni seikka viittaa pitot-putkien jäätymiseen. Samanlaisista ongelmistahan on A330:n kohdalla raportoitu aikaisemminkin. Kaksi putkea kolmesta on jäätynyt useampaan kertaan ja niitä on myös vaihdettu luotettavampiin.
Mittarien määrähän on pikemminkin vähentynyt lasiohjaamoiden myötä. Mutta konehan ei tottele mittareita vaan mittareille tietoa syöttäviä antureita. Airbus on FBW-kone, joten siellä ei ohjaimista ole mitään mekaanista yhteyttä, ainoastaan sähköinen. Tällöin on mahdollista joutua tilanteeseen, jossa lentäjä haluaisi tehdä jotain mutta koneen tietokoneet eivät käskyä suorita. Toisaalta Airbusin järjestelmässä on useampi "laki". Normaalisti ollaan "normal law"-tilassa ja tästä tiettyjen ehtojen täyttyessä seuraavat "alternate law", "abnormal alternate law" ja "direct law". Näistä jokainen sallii enemmän tiettyjä asioita, viimeisessä ohjauskomennot suoritetaan sellaisenaan.
Ongelma mittarien runsauden sijaan voikin olla toisenlainen, kuten Airbusin koneiden osalta. Moottorien tiedot näyttävä näyttöruutu ei ole suoraan lentäjien edessä. Eli näyttöä ei katsota koko aikaa. Kun tähän yhdistetään se, etteivät kaasukahvat liiku autokaasulla, kestää tehonmuutoksen huomioiminen lentäjiltä kohtuullisen pitkään. Tästähän on AF:n onnettomuutta tutkiessa tehty simulaattorissa kokeilujakin.
Jaroslavlin koneessa saattoi olla toimintahäiriö. Sen siivekkeet olivat normaalisti nousuasennossa, mutta jostakin syystä kone ei vain ottanut korkeutta ja törmäsi lokalisointimastoon noin 1,5 kilometrin päässä kiitotien päästä. Maston väistäminen ei noissa olosuhteissa olisi ollut mahdollista, koska koneen nopeus oli ilmeisesti niin pieni, että kaarto jommalle kummalle sivulle olisi aiheuttanut koneen putoamisen kylki edellä maahan. Tuollaisessa tilanteessa ei taitavakaan lentäjä voi tehdä oikeastaan mitään.
Syy selvinnee myöhemmin, mutta esimerkiksi tuolta:
http://www.iltasanomat.fi/khl/video-venajan-turmakone-lensi-suoraan-pain-kameraa/art-1288413136417.html löytyy videopätkä, joka herättää lisää kysymyksiä. Kone ei päässyt ilmaan normaaliin tapaan vaan nousu jäi todella viime hetkeen. Eli jos kyseessä oli puhtaasti tehon menetys, ei se sattunut vasta nousun jälkeen. Lisäksi yhden moottorin putoaminen kokonaan pois pelistä ei vielä riitä aiheuttamaan tuollaista. Ja jos teho menetettiin jo lähtökiidossa, niin miksi jatkettiin yli V1:n? Mikäli ongelmat ilmenivät vasta tämän jälkeen, olisi koneen periaatteessa pitänyt nousta.
Itse mastoon törmäämisestä tuntuu vielä puuttuvan faktoja. Masto itsessäänkin on vaihtunut uutisoinnissa edestakaisin tutkasta linkkimastoon ja localizeriin. Mutta jos puhutaan viimeisestä, on silloin tuo mainitsemasi 1,5 kilometriä törmäyspaikkana täysin virheellinen tieto. Google tarjonnee kuvia, jotka selventävät asiaa. Eli kyseessä ei ole mikään normaali linkkimasto vaan kohtuullisen matala rakennelma.
Ja lisäystä... Tuo edelläoleva pitää edelleen paikkansa. Mutta ilmeisesti kone kuitenkin törmäsi ko localizeriin. Huomattavasti lähempänä radan päätä toki ja jatkoi siitä kilometrin verran vielä matkaa. Samoin uutisoitiin koneen päätelineiden jättäneen useamman sata metriä jälkeä radan pään jälkeiselle alueelle. Sen paikkaansapitävyyskin varmistuu varmasti myöhemmin.
Harvalla kentällä on kyllä varaa vetää nousua niin pitkälle. Vastaan tulee muutakin kuin tasamaata. Monella kentällä valoplväitä ainakin, jollei muuta. Jättää vielä enemmän kuitenkin kysymyksiä, miksi yritettiin viimeiseen saakka nostaa konetta ilmaan keskeyttämättä lähtöä.
Samaten jossakin otti silmään väite, ettei lähdetty radan päästä asti. Pitää paikkansa, mutta sillä seikalla ei suurta merkitystä asian kannalta ole. Rataa oli käytettävissä reilusti. Ko tieto, kuten monta muutakin paikkaansa pitävää löytyy tuolta:
http://avherald.com/h?article=4428da13&opt=0 päivittyy toki sitämukaa tuokin, kun tietoa tulee lisää.
Mistä tehonmenetys aiheutui ei vielä ole tiedossa, mutta en usko, että kyseessä olisi jokin koneen tekniikassa oleva tunnettu puute.
Kyseisillä koneilla on kuitenkin takanaan kohtuullinen määrä lentovuosia ja tunteja. Puutteet olisi tässä ajassa melkoisella varmuudella havaittu. Oma lukunsa on toki se, olisiko ne korjattu. Suuri tekijä Venäjällä sattuneissa onnettomuuksissahan on huollon heikko taso tai sen puute.
Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että Jakoljevit pysyvät poissa Suomesta, mutta tässä onnettomuudessa ei mikään viittaa siihen, että kyseessä olisi ollut jokin ennalta arvattavissa oleva syy.
yka
Kun otetaan huomioon olosuhteet, joissa Venäjällä lennetään, puutteellinen huolto, inhimilliset virheet jne ei itse kalusto enää olekkaan niin vaarallista, mitä länsimainen lehdistö antaa ymmärtää. Muutenkin pitäisi tarkastella esimerkiksi kuolemien määrää per lentosuoritus tms. Muuten ei saada mitenkään realistista kuvaa asiasta. Samoin vertailu länsikoneisiin voisi joskus olla paikallaan. Kyllä niitä onnettomuuksia on sattunut myös niille ja tulee sattumaan jatkossakin. Eli koneen valmistusmaalla ei yhteyttä turvallisuuteen ole. Ja sattuuhan onnettomuuksia esimerkiksi Afrikan maissa selvästi puutteellisen huollon vuoksi koneelle kuin koneelle. Niistä ei kuitenkaan kirjoiteta yhtä isosti.
Jokatapauksessa näitä, niinkuin kaikkia ihmishenkiä vaativia onnettomuuksia yhdistää sama tekijä. Jokainen niistä aiheuttaa menetyksiä ja surua ihan riippumatta siitä syystä tai siitä, olivatko menehtyneet enemmän tai vähemmän kuuluisia. Jos mukana on kuuluisuuksia tai onnettomuus on muuten erityisen koskettava tms, on uutisointi tottakai paljon suurempaa ja samalla syyllistetään kovin helposti kaikkea mahdollista ilman mitään perusteita.