Sienestys

[yka]

Täällä on eri aiheiden yhteydessä puhuttu myös sienestyksestä.
Suurimmassa osassa maata sienestys onkin sekä hauskaa että hyödyllistä.
Muistutan kuitenkin, että leveähkö alue suunnilleen linjalla Loviisa-Tampere on edelleen Tshernobylin jäljiltä ongelma-aluetta. Pohjois-Savossa on lisäksi pienehkö ongelma-alue.
Cesium-137:n puoliintumisaika on noin 30 vuotta. Alueelle sataneen Cesium-137:n määrä ei siis ole vielä puoliintunut, siitä puhumattakaan, että aine olisi jo hävinnyt maaperästä. Sienet "imevät" hyvin tehokkaasti itseensä myös radioaktiivisia aineita. Ainepitoisuudet niissä voivat olla huomattavasti suuremmat kuin ympäröivässä maaperässä tilavuusyksikköä kohden.
Säteilyturvakeskus STUK on kaiken aikaa vähätellyt ongelmaa ja näkyy jatkavan linjaansa edelleen. Ilmeisesti politiikka pelaa.
Ohessa leike tämän päivän oululaisesta Kaleva-lehdestä:

"Kanta-Hämeen sienistä löytyy Tshernobylin onnettomuuden jäljiltä edelleen liikaa radioaktiivisia aineita. Hämeenlinnan ympäristöpalveluitten otokseen osui pahimmillaan sieni, josta mitattiin 1 800 bequereliä kilosta, kun EU-komissio suosittelee syötävissä luonnontuotteissa ylärajaksi 600:aa.

Hämeenlinnan terveystarkastajat tiedottivat alueellisista tutkimustuloksista. Ne liittyvät Eviran eli Elintarviketurvallisuusviraston valtakunnalliseen valvontaprojektiin.

Päijät-Hämeestä saatiin jo aiemmin vastaavansuuntaisia tuloksia.

Kalat on molemmissa Etelä-Hämeen maakunnissa todettu kyllin puhtaiksi.

Liotus tai keittäminen alentaa tehokkaasti sienten radioaktiivisuutta."

[Snowi]

Tämä oli kyllä itsellä täysin uusi uutinen, että olisi noinkin isoja määriä radioaktiivista ainetta vielä Suomen sienissä joillakin alueilla. Täällä Etelä-Suomessa on ainakin tullut poimittua sieniä vailla huolen häivää. Välillä tulee keitettyä ihan varmuuden vuoksi, mutta yleensä menee suoraan pannulle ja siitä vaikka leivän päälle, on kyllä erittäin herkullista noin 

[Argonex]

Se taitaa melkein olla parasta kun ei käy tuommosia pekkerellejä miettimään jos sieneen menee. Jossaivaiheessa täältä lähtö kuiteki tulee, parasta nauttia koko rahalla

Kieltämättä yllättävän isoja lukemia on sienistä löytynyt. Tommosia mittareita tuskin saa mistään millä voisi itse noita määriä tutkiskella?

[Leksa]

Tuossa mittailin parin kilon herkkutatti erästä Kata DGM-turva mittarilla tunnin tarkkuusmittaus alueella... eipä ollut tattien säteilytaso yhtään suurempi kuin tausta säteily, eli eipä täällä Kiteellä ainakaan tuossa näyte erässä ollut ylimääräisiä bekkerellejä .

Saattaa olla että jossain suuremmilla silloisilla Tshernobylin laskeuma alueilla tilanne voi olla jo toinen, vaikkakin kyllä hieman epäilemään panee 

Täällä on muuten Dalla Vallella ostos katkos johtuen lämpimistä ilmoista sekä suuresta tatti tarjonnasta, viimeisin päivitys kertoo että maanantaina ja tiistaina ei herkkutatteja osteta, eikä kyllä enää 3 euron ykkösluokan tatti hinnoilla metsään kannata mennä, muutoin kuin raitista syksyistä ilmaa hengittämään (alussa hinta oli 15e/kg), jos hinta vertailua haluaa tehdä, niin kyllä jos tryffeli sientä löytyisi niin hintaan olisikin jo jopa pari nollaa lisättävä  .

[Naruskan Ukka Matinpoika]

Ukka on kova syömään sieniä. Pikkupoikana en niinkään, mutta kun aloin riiustelemaan tämän nykyisen vihityn vaimoni kanssa, niin hänen kanssaan "symbioosissa" elettynä aikana on sienipolitiikka tullut hyvin tutuksi.

Olemme Mummun kanssa kohta 40 vuotta säännöllisesti pidelleet ruokalistallamme itse poimiamme sieniä: rouskuja, haperoita, korvasieniä ja tatteja. Niissä on lajikkeita, joita tuoreena päräytämme suoraan paistinpannulle (mm.tatit. haperot ja kehnäsienet), sekä ryöpättäviä lajeja (rouskut), sekä pariin kertaan keitettävät keväiset korvasienet.

Suurempi huoli sienien ruuaksi valmistamisessa on sienten oikea käsittely kuin niistä saatava mahdollinen säteily. Aikanaanhan tämä ydinvoimaonnettomuus sai kaikki säteilyvouhottajat liikkeelle. Muun muassa porot olivat suorastaan hengenvaarallista evästä. Maakohtaisesti laitettiin erilaisia suosituksia niistä määristä, mitä mitakin sai suuhunsa ja minkä verran pistää.

En tiedä, minkälaisia säteilypitoisuuksia Ukka ja Mummu ovat sienistä ja poronlihasta vuosien saatossa saaneet. Kuitenkaan emme ole säännöstelleet mitään. Täällä Lapissa sieniä tulee ravintoon paitsi sienistä itsestään, myös poronlihan kautta. Ja ikäiseksemme olemme kait terveitä.

Se täällä Lapissa ainakin on sienten eduksi kait katsottava, että ne eivät pääsääntöisesti kerää itseensä juuri missään määrin liikennesaasteita, eikä teollisuuden päästöjä. Ei ainakaan täällä Naruskalla.

Kuluva syksyn alku ei ole sienten kannalta vielä ihan parhaimmillaan. Saapa nähdä, vieläkö tämä viimeisin lämmin jakso täräyttää uusia lajikkeita pintaan. Viime viikonloppuna Ukalla oli vieraina Lapin Marttoja kokonainen linja-autolasti. Tädit hyökkäsivät kahtena päivänä Naruskan sienimetsiin sillä seurauksella, että he toivat perattavaksi ja näytille kaikkiaan 30 sienilajia. Sitä voinee pitää kohtuullisena lukumääränä.

Ensimmäisen poimintapäivän iltana Martat valmistivat Taivaallista tattikeittoa, mutta ei sillä yhtään taivaaseen lähtöä tapahtunut. Taivaallinen makuelämys kylläkin. Sitten pyörittelivät vielä Rouskusämpylöitä ja Sienipizzaa sopan kaveriksi, niin jovain!

Viimeinen elämä meillä kaikilla taitaa meneillään olla, joten kaikki maallinen nautinto pitää ottaa irti! Sienet joka unohtaa ja jättää kokeilematta, jää satavarmasti paljosta vaille...

[miihkali]

Täällä meillä päin on vanha hautasaari varustettuna joskus aivan älyttömällä määrällä männyn herkkutatteja. Olen joskus kysynyt aivan luvankin käydä noukkimassa herkkuja talteen, mutta eipä vain ole tullut sen takia sinne saareen mentyä. Tuskinpa viimeisimmätkään vuosikymmeniä sitten haudatut kovin pahaa tykkäisi. 

[yka]

Täällä meillä päin on vanha hautasaari varustettuna joskus aivan älyttömällä määrällä männyn herkkutatteja. Olen joskus kysynyt aivan luvankin käydä noukkimassa herkkuja talteen, mutta eipä vain ole tullut sen takia sinne saareen mentyä. Tuskinpa viimeisimmätkään vuosikymmeniä sitten haudatut kovin pahaa tykkäisi. 

Eivät nuo taida säteilläkään (enää, jos ovat joskus niin  tehneet). Lapissahan ei mitään Tsernobyl-ongelmaa ole ollutkaan, eikä Kiteellä, niin että kannattaahan sienet kerätä, jos aikaa on. Kyllä tuolla varsinaisella riskialueella kannattaa olla varovainen, Cesium-137:n puoliintumisaika on niin pitkä, ettei kansa tunnu uskovan sitä todeksi. Tietenkin tuollakin alueella (jolla itsekin asun), jossa riski säteilyyn on suurempi, kannattaa rajoittaa sienten napostelu aika vähiin. Liotus ja keittäminen auttavat paljon, jos heittää veden pois.
Jonkin aikaa Tsernobyl-tapahtuman jälkeen veljeni, joka asuu riskialueella, sai leukemian ja toimitettiin Tampereen yliopistolliseen sairaalaan hoitoon. Siellä kertoivat, että leukemia-tapausten määrä oli muistaakseni seitsemänkertaistunut Tsernobylin jälkeen. Kun kuulivat, että velipoika asuu riskialueella, niin totesivat, että jaaha-taas yksi tsernobyliläinen lisää. Velipoika parani luuydinsiirrolla, normaali lääkitys ei auttanut.
STUK kiistää jyrkästi kaikki nämä tiedot. Taitavat vieläkin elää sitä aikaa, kun itänaapurista ei VOINUT olla mitään pahaa sanottavana. Mutta kun Ruotsin vastaava laitos pani hälytykset päälle, STUK suostui myöntämään, että ongelmia taitaa olla. Henkilökohtaisesti en pysty luottamaan tuohon valvontaelimeen edes pennin vertaa (sentistä nyt puhumattakaan).
yka

[Naruskan Ukka Matinpoika]

En vähättele mahdollisuutta, ettei ydinlaskeumalla ja jollain/joillain syövillä voisi olla asiayhteyttä. Sairaudenhoitopuolella aivan varmasti muodostuu monesta muustakin asiasta selkeä ns. kenttäkäsitys asioista. Nämä käsitykset eivät aina lyö kättä virallisten tutkimustulosten kanssa. Suomessa näitä asioita varmaankin maailmanlaajuisesti pystytään tutkimaan ja analysoimaankin, mutta perinteisestihän täällä ei tutkimustuloksilla ainakaan entiaikaan ensimmäisenä hyökätty lööppeihin. Jos olisi eletty tätä aikaa tuon Tshernobylin tapahtuma-aikoihin, olisi uutisointi varmaankin ollut toista luokkaa.

Se on varmaa, että tuolloin 1980 -luvulla Suomessa oli vallalla korkea kynnys idästä tulleelle pahalle, kun taas esimerkiksi Ruotsi vapaasti riepotteli silloista Neuvostoliittoa avoimemmin.

Poronlihan muistan olleen tuolloin suurennuslasin alla. Yhteys siihen taisi pääasiassa tulla jäkälän ja poron väliltä, koska porohan mielellään pistelee jäkälät naamariinsa siellä, missä sitä on. Suomessa ei jäkälää Lapin alueella esiintynyt porojen syötäväksi luonnossa, kuten ei esiinny nykyisinkään. Ruotsin laitumet ovat siltä osin runsaammat. Suomessa lisäruokittiin poroja etelämmästä tuodulla jäkälällä. Lisäjäkälän keruukartta ei tarkasti tiedossani ole, mutta perinteisesti ainakin Oulun seutukunta on ollut jäkäläntoimittajia väärällään tänne Lapin kaluttujen jäkälikköjen suuntaan.

Porot syövät tunnetusti sieniä syksyisin. Ihmiset syövät niitä ympäri vuoden nykyisten säilöntämenetelmien ansiosta. Jos keittäminen riskiä pienentää, niin suurin osa sienistä vähintään kiehahtaa, eikä keitinliemiä ainakaan tässä huushollissa säilytellä, vaan tuonne ne lähtevät suureen tuntemattomaan viemäröinnin kautta.

Syöpä lisääntyy. Perstuntumalla voisivat sienitutkimusten rinnalla alkaa tutkiskelemaan muiden elintarvikkeiden vaikkapa lisäaineita, koska tuota E-kamaa kaikki nykyään nielevät. Lieneekö se sientä terveellisempää, tiedä häntä.  

[finilves]

Taitaa olla pientä tuo Tshernobyli, mitä tuli 60 luvulla idästä, aamulla saattoi olla lumi punaista.
Porot syötiin sillonki ja joku syöjä on vielä elossa.

[yka]

En vähättele mahdollisuutta, ettei ydinlaskeumalla ja jollain/joillain syövillä voisi olla asiayhteyttä. Sairaudenhoitopuolella aivan varmasti muodostuu monesta muustakin asiasta selkeä ns. kenttäkäsitys asioista. Nämä käsitykset eivät aina lyö kättä virallisten tutkimustulosten kanssa. Suomessa näitä asioita varmaankin maailmanlaajuisesti pystytään tutkimaan ja analysoimaankin, mutta perinteisestihän täällä ei tutkimustuloksilla ainakaan entiaikaan ensimmäisenä hyökätty lööppeihin. Jos olisi eletty tätä aikaa tuon Tshernobylin tapahtuma-aikoihin, olisi uutisointi varmaankin ollut toista luokkaa.

Se on varmaa, että tuolloin 1980 -luvulla Suomessa oli vallalla korkea kynnys idästä tulleelle pahalle, kun taas esimerkiksi Ruotsi vapaasti riepotteli silloista Neuvostoliittoa avoimemmin.

Poronlihan muistan olleen tuolloin suurennuslasin alla. Yhteys siihen taisi pääasiassa tulla jäkälän ja poron väliltä, koska porohan mielellään pistelee jäkälät naamariinsa siellä, missä sitä on. Suomessa ei jäkälää Lapin alueella esiintynyt porojen syötäväksi luonnossa, kuten ei esiinny nykyisinkään. Ruotsin laitumet ovat siltä osin runsaammat. Suomessa lisäruokittiin poroja etelämmästä tuodulla jäkälällä. Lisäjäkälän keruukartta ei tarkasti tiedossani ole, mutta perinteisesti ainakin Oulun seutukunta on ollut jäkäläntoimittajia väärällään tänne Lapin kaluttujen jäkälikköjen suuntaan.

Porot syövät tunnetusti sieniä syksyisin. Ihmiset syövät niitä ympäri vuoden nykyisten säilöntämenetelmien ansiosta. Jos keittäminen riskiä pienentää, niin suurin osa sienistä vähintään kiehahtaa, eikä keitinliemiä ainakaan tässä huushollissa säilytellä, vaan tuonne ne lähtevät suureen tuntemattomaan viemäröinnin kautta.

Syöpä lisääntyy. Perstuntumalla voisivat sienitutkimusten rinnalla alkaa tutkiskelemaan muiden elintarvikkeiden vaikkapa lisäaineita, koska tuota E-kamaa kaikki nykyään nielevät. Lieneekö se sientä terveellisempää, tiedä häntä.  

Lapissa on kyllä maaperän luonnollinen säteilymäärä monin paikoin etelämpiä alueita suurempi, mutta se on vain murto-osa siitä, mitä Tsernobylin laskeuma-alueella on havaittu. STUKin ongelmana lienee se, että se käyttää kiinteitä kontrollipisteitä. Säteily ei ole levinnyt tasaisesti joka kohtaan, vaan laskeuman säteilyarvot ovat kovin vaihtelevia siitä riippuen, onko mukana juuri possahtaneesta voimalasta tullutta tavaraa vai muuta mukana seurannutta ainetta. Laskeumasade kesti vain lyhyen aikaa, jos sinä aikana ei sattunut erityisen voimakkaasti säteileviä hiukkasia STUKin mittauspisteeseen, väittää laitos, ettei kummempaa säteilyä ole havaittu. Erityinen  ongelma ovat hiukan riitaiset, mutta kylläkin todelliset "kuumat hiukkaset". Sellaisen hengittäminen sisäänsä on vaarallista, siitä kai ollaan yksimielisiä. Säteilymäärä niissä on todella korkea. Riitaa on lähinnä siitä, että voiko niitä esiintyä niin kaukana lähteestä kun Suomi on.
Lapissa voi sieniä syödä ongelmitta, sinne ei todellakaan mitään Tsernobyl-säteilyä kulkeutunut, eikä Itä-Suomeen myöskään. Joensuu oli käytännöllisesti katsoen puhdas, vain normaalia taustasäteilyä oli havaittavissa. Noihin Lapin punalumiin on vaikea ottaa kantaa, koska niitä ei joko tutkittu tai tutkimustuloksista visusti vaiettiin.
Kyllähän nuo E-koodit saattavat olla ongelma-aineita. Euroopassa on sellainen periaate, että aine on käyttökelpoinen, ellei osoiteta sen vaarallisuutta. Amerikassa asia on juuri päinvastoin. Siellä aine on osoitettava vaarattomaksi ennen kuin sen käyttö elintarvikkeisiin tai muuhun ihmisen sisuksiin  pantavaan aineeseen on sallittua. Virheitä voi tietysti tällöinkin sattua. Tyypillinen aine on lääke nimeltä Avandamet. Sitä olen itsekin syönyt aikanaan. Amerikassa havaittiin sen aiheuttavan merkittäviä ongelmia ja sen myynti kiellettiin. Euroopassa sitä ei ole vieläkään kielletty. Paikallinen lääkäri täällä vaihtoi sen vikkelästi toiseen saatuaan tiedon Amerikan tutkimuksista ja sanoi, että hän on yrittänyt selvittää keille kaikille hän on lääkettä määrännyt, voidakseen sen käytön peruuttaa. Täällä kysytään lääketehtaalta, että onko lääke haitallista. Jos se ilmoittaa, että on, niin sen käyttö kielletään. Milloin lääketehdas olisi tällaisen ilmoituksen antanut? Amerikassa ei ole talidomidi-ongelmia eikä influessarokoteongelmia. Niitä ei siellä noudatetun periaatteen mukaan ole voitu näyttää ongelmittomiksi eikä niiden myynti siellä ole ollut sallittua. Siellä on puolueeton tutkimusjärjestelmä, täällä ei.
yka