Ukka on tälle päivälle saanut riittävästi havaintoja aivan päällä riehuvasta ukkosesta. Ensin puolilta päiviltä täräytti täysosuman johonkin Venäjän ja Suomen tulirakennusten väliin, kun piti käydä bensiinikaupassa halvassa naapurissa. Venäjän tullissa passintarkastaja hävisi koppinsa lattialle justiinsa, kun oli vertailemassa Ukan pärstää vanhaan passikuvaan. Passipoju selkeästi oli hetken poissa pelistä, kun sähköt katkesivat kolmeksi sekunniksi ja johtopoltiikka rätisi iloisesti tulliaseman seinillä. En tiedä, lähtikö varavoimat jostain käyntiin, mutta valot ja tietokoneiden virrat palasivat supervallan tapaan. Poika jatkoi vapisevin käsin passin tutkimista. Ukka lohdutti häntä ainoallla venäjänkielisellä sanallaan, joka on Normaaaal...
Puoli tuntia sitten parkkeerasi Herra Ukkonen suoraan Naruskan Retkeilymajan ja Lohikallion sääaseman päälle. Kevyttä kenttärätinää kuului sekunninkymmenysten ajan sulaketaululta, mutta sähköt kestivät päällä muutaman kymmenysosasekunnin katkosta lukuunottamatta. Vesimittariin kertyi viitisentoista milliä muutamassa minuutissa. Sitten kaikki olikin ohi ja rintama pakeni kohti itäkoillista. Sinne se joutikin.
Lohikallio sai varmaankin suunnattua tutkansa nyt täsmänä suoraan ylöspäin, tai ainakin hyvin lähelle sitä, koska lähimmän välähdyksen ja kunnon paukahduksen välissä ei sekuntiakaan aikaa ehtinyt kulumaan.
Ukka ja vakuutusyhtiönsä kiittävät, ettei tietokonerikkoja tällä kertaa syntynyt.
