Olipa viikonpäivät kovin syksynmakuista tuo kelipolitiikka, mutta nyt taas käännähti kesän puolelle. Hallaöitä oli parikin ja muutamana yönä siinä hilikulla.
Omaa poroa Täplää ei ole kotikartanolla näkynyt, mutta poikkeuksellisen isosarvisia hirvaita sitäkin useampia. En tiedä, mitä se enteilee, kun nuo hirvaat pihapiiriin tukkivat kasvimaille, kun evästä olisi pitkin metsiä muuallakin. Kait ne ovat muuttumassa sosiaalisemmiksi.
Poroja kiinnostavat näin sieniaikojen aluksi tietenkin sienet, jotka ovat poron pääravintoa. Karvapäälliset sarvet ovat komeita. Rykimäaika kun alkaa, niin karvapeite lähtee sarvista kävelemään ja hirvaat alkavat riidellä keskenään morsiamista. Nyt ne vielä kulkevat poikapareina, kuten kuvista näkyy. Pätkän kun saa tuota sarviainetta poikkaistua hirvaalta ja murennettua potenssilääkkeeksi, niin jovain...
Tarina kertoo, että kerran yksi turismo laittoi poronsarvijauhetta nokikahvipannuun makkaranpaistotulilla. Oli hieman rovahtanut pannuun kahvinhöystöjen kera, jolloin pannun käyrä nokka oli oiennut suoraksi, eikä ole takaisin mutkalle palannut

.