Esitetyistä arvioista yhteyden huononemisesta Ukka voi pudottaa heti kärkeen pois sen, että ylimääräinen puhelinliikenne olisi vaikuttava tekijä Naruskalla. Se on ison maailman ongelma. Täällä jos tulee naapuriin asiaa, niin siellä ehtii käväisemäänkin ja pidemmät asiat voi selittää savumerkeillä tai manuaalikirjeellä. Kaistoja ei rasiteta vähäpätöisillä tapahtumilla.
Sonera on myöskin mitä ilmeisimmin lyönyt Karhutunturin tolppaan lisää jytäkkää samalla, kun 3G sinne hiissattiin. Puhelimien pätkiminen oli nimittäin taattu täkäläisen runsaan puhelinliikenteen vuoksi entisessä elämässä. Puhelimet käyvät täällä kuumina vain hirvenpyynnin aikana tai jos joku on löytänyt hyvän hillajängän. Silloin naapurit ohjataan päinvastaiseen suuntaan.
Tukiaseman "runko", kuten finilveskin alan miehenä tietää, varmaankin riittää nyt petrausten jälkeen.
Ukalle ei tähän tietoon jää yhteyden huononemiselle muuta syytä kuin sadepilvet. Jos se on sattumaa, että sadepilvet ja huonot yhteydet sattuvat samanaikaisesti, niin sittenhän asia ei haittaa. Ongelmia sen sijaan on tiedossa, mikäli yhteys on niin häiriöherkkä, että se alkaa takkuamaan heti, kun säätyyppi vaihtuu ja normaaleja luonnonilmiöitä alkaa esiintymään. Tällainen haavoittuvuus jos on totta, niin hulipumperivehkeistä on kyse näissä langattomissa laitteissa.
Jos tällaiseen Ukan "kiinteästi" asenettuun Huliweivariyhteyteen tulee signaaliongelmia tätä tahtia, niin miten mahtavatkaan laajakaistat toimia silloin, kun läppärit ovat liikenteessä vaikkapa maantiellä? Ukan vermeethän on asennettu niin, että parhaimmillaan nopeusmittarit (Sonera, MbNet) näyttävät keskimäärinkin 1,5 - 2,5 Mb lukemaa. Nyt, kun Naruska on harmaan pilviverhon peitossa ja vettä tulee paksusta sadepilvestä oikeen tolokusti, niin mittarit väpättävät 0,5 Mb lukemissa keskimäärin. Erohan on samaa luokkaa kuin yö ja päivä.
Ukka ostaa tarvittaessa yhteyden varmistamiseksi jonkun hilavitkuttimen lisääkin, kuten finilves esittää. Kuitenkin pientä kulkijaa Ukka nimeltään ihmetyttää, että sama suora linja Huliwiliveivarin ja Soneratolpan välissä joskus toimii ilman lisälaitteita kuin ajatus, mutta joskus laitteiden perään on asenneltava vaikka mitä lisähilavitkuttimia. Missä hemmetissä se perustoimivuus ja perusvarmuus oikein piileksii tässä ja tämänkaltaisissa asioissa? Vai onko sitä olemassakaan?
Sen asian Ukka ymmärtää hyvinkin, että erilaiset rakenteet (talon seinä) heikentävät signaalia. Siihen taas ymmärrys riittää huononlaisesti, että samaan kiinteään paikkaan tulee välillä harossia signaalia ja välillä nollaa. Lähetyspään ongelmia Karhutunturin Soneratolpalla voi esiintyä vaikkapa tykkylumiaikana tai -40 asteen pakkasella, jolloin vehkeet varmasti ovat kovilla. Nyt niitä ongelmia ei ole.
Kaikki vuodenajat sisältävät pilvisiä päiviä. Pilviä en ole nähnyt yritettävän pyyhkiä pois taivaalta muuaalla kuin Moskovassa, eikä sielläkään häävisti onnistuttu. Puut jos ovat este signaaleille, niin ne lähtevät moottorisahalla, mutta maisema hieman kärsii. Ukallahan on mahdollista nostaa vermeet myös puiden latvojen yläpuolelle, kunhan jostain löytyy säänkestävä Huliwiliveiwai ja jos sen perään saa laittaa piuhaa.
Käytännön esimerkit puhuvat joissain asioissa teoripuolta vastaan. Häiriöajat ovat toistaiseksi olleet lyhyitä, mutta pakkohan näitä häikkiä on alkaa tilastoimaan ja yhdistelemään, kun niitä alkaa ilmenemään. Kertoilkaapa tähän ketjuun lisää vinkkejä ja omia olettamuksianne ja käytännön esimerkkejä, niin joku vielä Viisastenkivenkin nakkaa. Tai sitten ei.
