Ukka on tavallisen taitava tekemään, mitä käsketään. Sähköalan kaiken tuntemuksensa ja hyvistä ohjeista rohkaistuneena kipaisin ulos, irroitin Rihlan kopille mennessä Vivotekin virtajohdon. Kiikutin koiralle ruuat, sytytin paluumatkalla kynttilälyhtyyn viiden vuorokauden kynttilän, laitoin palatessa virtajohdon takaisin pistorasiaan ja kipaisin sisälle.
Sitten menin sääläppärin näytöltä katsomaan, kun kuva kaikelle maailmalle oli vanhasta päiväkuvasta vaihtunut kuunloisteiseksi pihakuvaksi, jota koristaa kynttilä.
Äärimmäisen monimutkaisia nämä tietokoneisiin liitetyt vehkeet, mutta ilmeisen helppoja korjattavia. Tuosta vaan vasemmalla kädellä.
Vivotek jos lähettää taas kuvaa ilman huolto- ja korjaustoimenpiteitä yhtä pitkän ajanjakson, joka tähän mennessä on sillä takana, niin kohtuullisen hyvä peli on pakkasessa pelittämään. Vielä kun se lähettäisi suomenkielisen kirjeen, mikä sitä oikeen vaivasi, niin tietäisi. Kaippa se sai sähköä liian pitkän ajan yhtäjaksoisesti ja kaipasi katkoa.
Ukka kiittää. Seuraavalla kerralla kyselen taas ohjeita, mutta vasta sen jälkeen, kun teen edellä kerrotut hokkuspokkustemput.
