Kannelmäen sääaseman länsihorisontissa oli tuo Lohjaa ja sittemmin kohti Forssaa kulkeneen möykyn takaosa vielä nähtävissä puolenyön aikoihin (aika julmetun korkea pilvi).
Kaikista hienointa oli se, että siinä pilvessä esiintyi vielä salamointia. Tilanne oli hieno: oli aivan hiljaista (Kehä I:n pientä kohinaa lukuunottamatta) ja tuo pilvi Malminkartanon huipun päällä. Välähdykset näkyivät keltaisen ja oranssin sävyisinä välähdyksinä, jotka välillä kulkivat lähes koko pilven mitalta ja vaikka kuinka yritti kuunnella, ei sääasemalle asti kantautunut minkäänlaista ääntä. Välähdyksien teho oli signaalitasolla niin heikkoa, että vaikka tutka oli "näköyhteydessä" pilveen, ei osa välähdyksistä rekisteröitynyt tutkalle edes noisena.
Toivottavasti sain noita välähdyksiä talteen, olivat ne sen verran hienoja kaukaisuudestaan huolimatta. Kameran suuntaaminen oli varsin haasteellista pimeyden vuoksi, joten voi olla, että tulin kuvanneeksi jotain ihan muuta kohtaa, kuin sitä, mitä oli tarkoitus kuvata. Sen näkee sitten, kun puran nuo videot tuonne levylle ja istun pari tuntia kahvikupin äärellä silmät selällään, paperiblokki ja kynä kädessä, merkkaillen, missä kohtaa näkyi välähdys.
Sitä sarkaa tulee riittämään, koska minulla on leikkelemättä vielä viime vuodenkin ukkoset.
