Näin pääsee vain tapahtumaan sairastuneessa demokratiassa, jossa yhteiskuntavastuu on viety "turhien lakien" taakse.
Täysin totta. Olen saanut monta kertaa katsoa, kuinka jokin laki painetaan läpi "nopeutetulla aikataululla" yksittäistapauksesta tai siitä, että joku, riittävän korkean statuksen omaava henkilö ei vain satu pitämään jostain asiasta, vaan haluaa muutoksen siihen miettimättä, mitä kerrannaisvaikutuksia sillä on muihin, jo olemassaoleviin lakipykäliin tai normaalin, työssäkäyvän ihmisen elämään. Minun näkemykseni mukaan poliitikko ei ole työssäkäyvä ihminen - hyvä, kun edes on ihminen: Poliittisen puolueen aatteet ja sen mukaiset pakolliset kuviot aiheuttavat sen, että tämä henkilö toimii robotin tavoin. Oman elämänsä myymisestä poliittiselle puolueelle saa kyllä rahaa kuukaudessa ja paljonkin vielä, mutta eduskunnassa ja erilaisissa kokouksissa istumista ja muiden vastaavassa asemassa olevien henkiöiden tyhjänpäiväisten puheiden kuuntelu ei ole työtä; ei vaikka pe**e puutuisi kuinka paljon.
Ja entäs se eduskunnan äänestystilanne, sitten? Mitä demokratiaa se on, että kansanedustajat, jotka kansa on sinne valinnut, eivät saa äänestää asioista oman sydämensä mukaan, vaan sen mukaan, mitä puoluekokouksissa on asiasta sovittu?? Sovituista säännöistä poikkeavat rikkurit, jotka äänestävät kuten omatunto sanoo, saavat osakseen koko muun ryhmän paheksunnan ja joissakin tapauksissa jopa rangaistuksen. Se ei ole enää demokratiaa - ainakaan virallisesti. Se on lainvoimainen, poliittinen ryhmävetoinen diktatuuri. Jos jotain pitäisi nyt tehdä, se on Suomen Laki-kirjojen läpikäynti ja vanhojen, sekä keskenään selkeästi ristiriidassa olevien lakien karsiminen sieltä pois.
Lait joka suosii lasten kasvattamista psyykkisellä väkivallalla, ja tämä kuuluu ja näkyy tämän päivän yhteiskunnassa.
Itse näen asian siten, että lait sitovat aikuisten kädet näkymättömillä siteillä selän taakse. Heillä ei ole enää mitään vaikutusvaltaa lapsensa elämään, mutta kaikki vastuu kylläkin. Kaikenlainen ohjaus (ja jos tilanne niin vaati, kuritus) katsotaan (törkeäksi) pahoinpitelyksi ja vanhemmalle, joka yritti saada lapsen näkemään asioiden oikeat ja väärät puolet vaikka väkisin (joskus se on vain pakko), langetetaan tuomio.
Jokelan tapaus todisti sen, että hänen vanhempiensa mahdollisuudet vaikuttaa lapsensa toimiin oli alun alkujaan mahdotonta, koska lakipykälät sen estivät. Jäljet siis johtavat sylttytehtaalle, eli Arkadianmäelle.